0

Ei mitään pihanurmen leikkuuta – golfkentän hoito on taitolaji

Kiteeläiset Eira ja Heikki Pekkinen kiertävät Kerigolfin kenttää yhdessä Rovaniemeltä tulleen Hannu Miettisen kanssa. Putattu pallo vierii viheriöllä tasaisesti.
– Olen käynyt monella kentällä pelaamassa ja Kerigolfin kenttä on ylivoimaisesti parhaassa kunnossa. Helsingissäkin vesi porskui nurmella, sanoo Heikki Pekkinen.
Pelaajien mieleinen golfrata ei synny itsestään. Se vaatii tietoa, taitoa ja aikaisia herätyksiä.

Voisi luulla, että golfkentän hoitajan työ on yksinkertaista: istuu vain ruohonleikkuriin ja ajelee sillä pitkin nurmikenttiä.
Totuus on toinen. Golfradan nurmipinnan hoito vaatii paljon muuta kuin leikkaamista. Rataa on ilmastoitava piikittämällä, lannoitettava, hiekoitettava ja kasteltava oikein, sääolojen mukaisesti.
– Leikkaaminen on välttämätön paha, tärkein tulos saadaan aikaan muilla toimenpiteillä, sanoo Kerigolfin kenttämestari Tapani Pihlanen.
Kunnossa oleva kenttä on golfin pelaamisen perusedellytys. Mitä parempikuntoinen rata, sitä suurempi on pelinautinto.
Kenttämestarin ja kentänhoitajien työn tavoitteena on saada radan nurmikko kasvamaan mahdollisimman hitaasti ja kuitenkin kestävästi.
– Kun nurmi kasvaa hitaasti, se on alustana reilumpi aamu- ja iltapelaajille, perustelee Pihlanen.
Jos puttiviheriön nurmi leikataan aamulla neljän millimetrin korkeuteen, se on iltapelaajille jo kuusimillistä. Pallo käyttäytyy eri tavalla pidemmällä nurmella.
Kestävyyttä tarvitaan, koska kentän kulutus on kovaa. Kauden aikana pelataan noin 22 000 kierrosta ja se tietää aika monta askelta ja lyöntiä, joista osa kuopaisee maatakin mukaan.

Kerigolfissa hoidettavaa aluetta on noin 70 hehtaaria. Se vastaa hyvinkin noin seitsemääsataa taajamaomakotitalon pihaa ja tarkoittaa, että työ on vahvasti koneellistettua.
Kentän kunnostus talven jäljiltä alkaa huhtikuussa, lumien sulettua. Pystyleikkauksella ja harjauksella poistetaan vanha kuollut heinä. Uusintakylvöjä tehdään jos talvituhoja on tullut.
Leikkureita on useampaan tarkoitukseen. Kelaleikkureilla päästään aina kahden millimetrin sänkeen asti. Pystyleikkureilla taas leikataan heinä kasvamaan pystyyn.
– Pallon pitäisi kulkea tasaisesti ja suoraan heinän kärkien päällä, silloin vierintä on parhaimmillaan, sanoo Tapani Pihlanen.
Kenttää leikataan joka päivä jossain päin.
– Pyhimpiä paikkoja eli viheriöitä leikataan vähintään joka toinen päivä. Lyöntipaikat ja väylät ajetaan kaksi kertaa viikossa ja karheikot kerran viikossa.
Golfkentän hoito ei sovi aamuntorkuille. Hoitotöihin lähdetään viimeistään aamuviideltä.
– Tavoitteena on tehdä työt niin että hoitajia ei näy pelaamisen aikana. Yhtä aikaa pelaajien kanssa työ ei oikein onnistu. Optimitilanteessa asiakas voi vain ihmetellä, kuka alueet on hoitanut.
Hoidossa tarvitaan myös vettä. Kerigolfin kasteluvesi otetaan Kannantakaisen lammesta vedettyä putkistoa pitkin. Kastelujärjestelmä ohjautuu automaattisesti.
– Kenttää kastellaan vain sen verran mikä on tarve. Maan kosteutta seurataan kosteusmittareilla.
Golfradan pintamaakerroksesta 80 prosenttia on hiekkaa ja 20 prosenttia turvetta. Yhdistelmä läpäisee hyvin vettä ja nurmen juuristo pääsee tunkeutumaan syvemmälle varsinaiseen kasvukerrokseen.
– Pinta pysyy kuivana ja kestää paremmin kulutusta.

Kentänhoitajat saavat palautetta säännöllisesti, niin hyvässä kun pahassa.
– Myös visuaalinen puoli on tärkeä, miltä kenttä näyttää. Siellä ei saa olla ylimääräisiä asioita.
Tapani Pihlanen on hoitanut golfkenttiä liki kolmekymmentä vuotta, niistä viimeiset puolenkymmentä vuotta Kerimäellä. Mikä on arvio Kerigolfin radasta?
– Yksi Suomen kauneimpia ja haastavimpia kenttiä.

Viikon kysymys

Masentaako kaamos?

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...