0

Helatorstain tunnelmissa

Helatorstaina siunattiin haudan lepoon iäkäs presidenttimme Mauno Koivisto. Samanaikaisesti myös sukumme vanhin jäsen saatettiin viimeiselle matkalle.
He molemmat olivat saaneet elää pitkän ja vaiherikkaan elämän lähes koko itsenäisyytemme taipaleella. Ajassa, jossa kansamme on taivaltanut päreiden valaisemista savutuvista digitaaliseen aikaan. Elämä kuljetti heitä niin kuin koko kansaamme vaikeuksien kautta voittoon.

Ystävämme jäi pienenä taaperona isän ja tätien hoidettavaksi äidin lähtiessä töihin Kanadaan. Pitkä merimatka koetteli matkalaisia ja moni kahdeksantoista hengen suomalaisseurueesta sairastui. Viimein rantauduttiin Halifaxin satamaan.
Sairauksien puhkeamisen pelossa Amerikka toteutti karanteenia, pakkoeristystä, jolla pyrittiin estämään tarttuvien tautien leviäminen. Eristys koski kaikkia maahan saapujia. ”Meidät salvattiin eristyksiin kuin vangit tai pahantekijät. Meitä oli kolme samassa huoneessa.” Viiden vuorokauden kuluttua matka jatkui kohti Winnipegiä. Kanadassa suomalaiset tunnettiin tunnollisina ja tarmokkaina työtekijöinä, mikä auttoi heitä työpaikan saannissa.
Pieni lapsi unohtaa nopeasti äidin, mutta äiti ei unohda lastaan. Voi vain aavistaa sitä kaipuuta, joka nakersi elämää hiljaisten hetkien tullen. Silloin tällöin saapuvat paketit kertoivat lapselle, että äiti oli jossain kaukana.
Kun äiti ja tytär seuraavan kerran kohtasivat, oli tytär ehtinyt jo kahdeksan vuoden ikään. Hän muisteli vielä vuosikymmenten jälkeenkin, miten oudolta tuntui yhtäkkiä asua vieraan naisen kanssa, joka kertoi olevansa äiti. Elämä asettui kuitenkin nopeasti uusiin uomiinsa ja yhteinen koti perustettiin luovutetulle alueelle Karjalaan.
Muutaman rauhaisan vuoden jälkeen alkoi uuden sopeutumisen opettelu maamme joutuessa sotaan. Nuoret tytöt saivat tehtäväkseen ajaa evakkoväen karjaa Karjalan mailta kohti Suomea.

Presidentti Koivistokin muisteli usein lapsuuttaan. Hän oli menettänyt äitinsä jo 10-vuotiaana. Äidin näkeminen arkussa oli hänestä kauhistuttava kokemus. Hänkin kuului ikäpolveen, jolla oli omakohtainen kokemus talvisodasta, sillä hän toimi 16-vuotiaana vapaehtoisena sammutusyksikössä kotirintamalla.
Sukupolvi, jolla on kosketus Suomen itsenäisyyden vaiheisiin alkaa hiljakseltaan vähetä. Lukuisat kerrat olemme saaneet kuulla värikkäitä tarinoita evakkopoluilta, sodista sekä sotiemme jälkeisestä Suomesta. Henkilöhistoriat ovat kietoutuneet itsenäisen maamme vaiheisiin mitä kiehtovimmalla tavalla. Kosketus historiaan on vaarassa heiketä, kun vanhat sukulaisemme, jotka ovat olleet kuin käveleviä historianarkistoja, poistuvat keskuudestamme.
Siunaustilaisuuden yllä rajusti paukkuva ukkonen vei ajatukseni hetkeksi karjalaiselle metsätaipaleelle, jossa nuoret tytöt ohjasivat niskoittelevaa karjalaumaa eteenpäin tykkien kumun kuuluessa taustalla. Tuossa hetkessä olisivat olleet tytöille lohdullisia presidenttimme sanat hänen kuolinilmoituksestaan: ”Ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme, että kaikki on hyvin.”

Enni Holi
Kirjoittaja on kirjoittelua harrastava punkaharjulainen.

Viikon kysymys

Masentaako kaamos?

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...