0

Työmotivaatio vain kasvoi vuosien mittaan

– Yhtenä aamuna kävelin Kruunupuiston lasikäytävällä, kun vastaan tuli kaksi mummoa puoliunessa. Toivotin heille: ”hyvää huomenta tytöt!”, kuten talossa on tapana ja jatkoin matkaani. Pian takaani kuului ”Kylläpä täällä on hyvännäköisiä ja sutjakkaita miehiä!”. Käännyin katsomaan ja mummot katsoivat perääni kaulat pitkällä. Ja toinen tokaisi: ”kuulikohan se”. Vilkutin heille, että kuulin, Kruunupuiston kuntohoitaja Veli-Matti Saukkonen muistelee.
Tämä oli yksi lukuisista tarinoista, joita Saukkosen työuran aikana on tapahtunut. Saukkonen tykkää kertoa tositapahtumiin perustuvia tarinoita ja tuoda niiden kautta hyvää mieltä muillekin.
– Kruunupuistossa vallitsee hyvä ilmapiiri, jota jaetaan vielä eteenpäin, vaikka juuri tällaisten tarinoiden kautta. On minua joskus kehuttu hyväksi tarinankertojaksikin.

Neljäkymmentä vuotta sitten, maaliskuun seitsemäntenä päivänä Veli-Matti Saukkonen aloitti työnsä Kuntoutussairaalassa.
Tuolloin Parikkalasta tullut poikamies ajatteli, ettei tänne ”mettien ja järvien keskelle viitti kovin pitkäks aikaa jäädä”. Nyt 40 vuotta myöhemmin samainen mies pistää kädet ristiin, että tuli jäätyä.
Nyt hän saa jäädä useamman vuosikymmenen kestäneen työuran päätteeksi ansaituille eläkepäiville.
– Mitä enemmän ikkää tulloo, sitä enemmän on oppinut arvostamaan tätä Punkaharjun luontoa vesineen, maailman tai ainakin elämäni parhaasta työpaikasta puhumattakaan. On ollut hienoa, olla täällä näin pitkään.

Vaikka työ on ollut motivoivaa ja mielekästä, ei Saukkosta huolestuta jäädä eläkkeelle, sillä joka vuodenajalle löytyy harrastuksia: mökkeilyä omassa saaressa, veneilyä, kalastusta vuoden ympäri, marjastusta sekä luontovalokuvausta.

 

Lue lisää 24.5. Puruvesi-lehdestä.

Viikon kysymys

Masentaako kaamos?

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...