0

Lapset antoivat rikkaan ja vaiheikkaan elämän -Punkaharjulainen Sirkka Laamanen kasvatti SOS-lapsikylässä ison lapsikatraan

Sunnuntaina muistetaan äitejä.
– Puheluita tulee paljon, ennakoi punkaharjulainen Sirkka Laamanen, jonka runsaslukuinen jälkikasvu on levinnyt laajalti maailmalle. Suurin osa lapsista ja lapsenlapsista asuu Etelä-Suomessa, eikä pitkän matkan vuoksi todennäköisesti pääse paikan päälle äitiään katsomaan.
Perheen jäsenet pitävät keskenään tiivisti yhteyttä, vaikka lapset ovat kasvaneet jo keski-ikäisiksi.
Punkaharjulla koko ikänsä asunut Sirkka Laamanen eli poikamiestyttönä yli kolmikymppiseksi, kunnes sai yhden vuoden aikana yhteensä kahdeksan lasta.

Ompelijana aiemmin työskennellyt nuori nainen sai unelmatyön SOS-lapsikylän äitinä vuonna 1972, jolloin kylä Punkaharjulle perustettiin.
Ennen äidiksi ryhtymistään Laamanen oli tehnyt koko aikuisikänsä vapaaehtoistyötä seurakunnan tyttökerhon ohjaajana. Ompelijan vapaa-ajat kuluivat usein avustajan tehtävissä kerhoissa ja kesäleireillä.
Kun Laamanen sai tietää Punkaharjulle perustettavasta lapsikylästä, hän tiesi heti, että se olisi hänen paikkansa. Lapsirakas ihminen tiesi viihtyvänsä kasvattajan tehtävässä ja hänellä oli halu sitoutua uuteen työhön.
Eläkkeelle lapsikylän äidin tehtävästä hän jäi 28 vuotta myöhemmin, mutta äitinä oleminen on lopun ikäinen oikeus ja ilo. Sirkka Laamanen kertoo saaneensa rikkaan ja monivaiheisen elämän, jossa lapsilla on iso osa.
Työvuosiensa aikana hän avioitui Kalajärvellä asuneen Jouni Laamasen kanssa, mutta jatkoi lapsikylän äitinä eläkkeelle saakka. Kalajärven kodissa hän vietti aikaansa vapaapäivinään, ja lapset seurasivat usein mukana, vaikkakin äidillä oli vapaata.
Aviomies menehtyi viime kesänä, ja sen jälkeen Laamanen on asunut yksin kirkonkylän kodissaan.
 
Sirkka Laamanen on ylpeä lapsikatraastaan, joka on pärjännyt hyvin maailmalla. Joukossa on sairaanhoitajaa, yrittäjää ja monen muun alan ammattilaisia. Lapsenlapsiakin on syntynyt jo iso joukko ja tänä keväänäkin lapsenlapsista neljä kirjoittaa ylioppilaaksi.
Kasvatustyössä Sirkka Laamanen piti tärkeänä erilaisten töiden opettelemista. Mitään työtä ei saa väheksyä.
– Kaikkea ei voi osata heti, mutta erilaisia taitoja voi opetella. Pitää myös opetella kuuntelemaan toisia.
Riitaa ja mökötystä ei voi aina välttää, mutta tärkeää on pyytää ja antaa anteeksi.
– Ja lopuksi halataan.

Alkuvaiheessa lapsikylässä oli neljä taloa, joista Sirkka Laamanen lapsineen sai yhden kodikseen. Uuteen taloon asettautuneen perheen nuorin lapsi oli alle vuoden ikäinen ja muut hieman vanhempia.
Eri suunnista tulleiden perheenjäsenten elämä asettui nopeasti uomiinsa ja keskinäinen kiintymys muodostui yhdessä eläen.
– Oli hienoa huomata, miten lapset pelasivat hyvin yhteen, vaikka olivat eri paikoista lähtöisin.
Lasten kanssa eläen Sirkka Laamanen sai toteuttaa luovuuttaan monin tavoin. Arkea piristettiin usein esimerkiksi näytelmiä valmistellen. Isosta perheestä riitti näyttelijöitä moneen rooliin ja hauskaa riitti niin esittäjillä kuin katsojillakin.
– Yhdessä käytiin luonto- ja marjaretkillä esimerkiksi Metlan tutkimusmetsässä. Polkupyörällä mentiin pitkässä letkassa ja nuorin istui tarakalla. Oli meillä aina suojelusenkelit mukana, kun ei mitään sattunut. Nyt aikuiseksi kasvaneet lapset tekevät samoja asioita omissa perheissään.
Vertaistukea tehtäväänsä Sirkka Laamanen sai kylän toisilta äideiltä, joiden kanssa pidettiin tiiviisti yhtä. Punkaharju oli ja on lapsiperheelle hyvä paikka asua ja elää. Vaikeuksiakin oli kuten kaikissa perheissä, mutta tilanteet selvitettiin aina asianomaisten kesken.

Sirkka Laamanen ihmettelee vähän itsekin, miten pärjäsi alkuvuosina niin ison perheen huoltajana.
– Oli niin kova into, että jaksoi, hän muistelee
Vuodet olivat vaiheikkaita, mutta aikuisia lapsia katsoessa voi todeta onnistuneensa työssä. Toisia kasvattajia Sirkka Laamanen ei halua neuvoa, mutta omana ohjenuorana on ollut aitous ja teeskentelemättömyys.
– On oltava oma itsensä ja lapsi pitää hyväksyä itsenään, vaikka tämä tekisi kaikki mahdolliset temput.
Vanhemman on otettava perheessä aikuisen osa. Kokemukseensa perustuen vanhemman tulisi ohjata lasta eteenpäin esimerkiksi opinnoissa. Luottamus on kasvatustyön perusta. Lapset uskovat, kun näkevät että vanhempi on tosissaan.
”Oli hienoa huomata, miten lapset pelasivat hyvin yhteen”.
”Yhdessä käytiin luonto- ja marjaretkillä”.
 

Viikon kysymys

Masentaako kaamos?

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...