0

Kesää kohti!

Se olisi taas se aika vuodesta, kun meillä päätetään laittaa piha uusiksi. On myös se aika vuodesta, kun heti äskeisen päätöksen perään päätetään kohtuullistaa pihasuunnitelmia. Onkin varmaan ihan järkevää pilkkoa urakkaa vähän pienemmiksi paloiksi. Ja toisaalta, jos tänä vuonna laitettaisiin koko piha uusiksi, niin mitäs me sitten ensi vuonna voitaisiin uusia.
Lähisukulaisista ja työkaverista löytyy innokkaita kotipuutarhureita. Kasvihuoneessa kasvaa kaikenlaista pitkin kesää, ja tähän aikaan vuodesta lienee ikkunalaudatkin täynnä tomaatintaimia ja muita hieman normaalia pidemmän kasvukauden tarvitsevia kasveja.

Kun joku on oikein innostunut asiastaan, innostus myös helposti tarttuu. Kukista en oikein innostu, mutta syötävät puutarhan antimet kiinnostavat.
Vaikka meilläkin on jo monena kesänä kasvanut omassa puutarhalaatikossa rucolaa, salaattia, persiljaa ja muita yrttejä kotitarpeiksi asti, en oikein koe olevani mikään erityinen viherpeukalo.
Suomessa tuskin kenenkään tarvitsee viljellä omaa puutarhaa turvatakseen oman ruokahuoltonsa, mutta jo pelkästään harrastuksenakin puutarhanhoito on mukavaa puuhaa. Meillä lapsetkin seuraavat innokkaasti kasvien kehittymistä, kastelevat niitä ja saattavat jopa oppiakin siinä sivussa jotakin.

Kun viime vuonna jotkin ötökät söivät meidän loput rucolat, haukuttiin lasten kanssa ötökät ihan perusteellisesti ja surtiin menetettyä satoa. Moni asia tai tapahtuma omasta lapsuudesta on jo päässyt unohtumaan.
Jostakin syystä kuitenkin muistan, kuinka otin appelsiinistä siemenen ja laitoin sen jogurttipurkkiin multaan. Siitähän kasvoi aikojen saatossa ihan komea appelsiini ”puu”.  Taitavat nämä samat jutut toistua sukupolvesta toiseen.
”Tärkeintä elämässä on puutarhanhoito, eikä sekään ole kovin tärkeää.” Tämän kiinalaisen sananlaskun voi varmasti ymmärtää monella eri tavalla. Satoja, jos ei jopa tuhansia vuosia sitten kirjoitetussa sananlaskussa on ideaa.

Elämässä on vain muutamia asioita, jotka ovat oikeasti elintärkeitä. Ilman vettä ihminen selviää hengissä 2-3 päivää ja ilman ruokaa noin kuukauden. Meillä on pihalla pari nuorta omenapuuta ja yksi kaverilta saatu luumupuu. Joskus tuo luumupuu on innostunut tekemään kymmenittäin hyviä luumuja. Vuodet eivät ole veljiä keskenään. Viime vuonna nimittäin saatiin nauttia hienoa, yhden madonsyömän omenan ja kolmen luumun yhteissaaliista.. Hedelmätarhamme siis tekee, hoidosta tai hoidottomuudesta välittämättä, juuri niin paljon hedelmiä kuin sitä huvittaa.
Oma suosikkini pihatouhuista on ehdottomasti grillaaminen. Meidän pihan vuodenkierrossa ensimmäinen keväänmerkki onkin grillikauden avaus. Pyrin aloittamaan kauden heti ensimmäisten aurinkoisten kevätpäivien saavuttua.
Tänä vuonna homma on jo hoidettu. Nopea kelinvaihdos tosin pääsi yllättämään. En viitsinyt jäädä ulos syömään, sen verran vaakaan vihmonut räntäsade häiritsi kulinaristista nautintoa.
Innokkaana kotikokkina yksi varmimmista, mieluisimmista ja odotetuimmista kesän merkeistä onkin omalla terassilla ruokailu. Tänä vuonna tuo ihanuus näköjään antaa odottaa itseään mutta ei se haittaa, hyvää kannattaa aina odottaa.

 

Sami Mikkonen
Kirjoittaja on Enonkosken koulussa työskentelevä savonlinnalainen opettaja.

Viikon kysymys

Masentaako kaamos?

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...