0

Nyt on keväthypetyksen aika

Viikonloppuna oli ihana seurata pienten noitien ja pupujen taivalta tienpientareilla korit ja virpomavitsat kädessään ja pisamat naamallaan. Hymy nousi väkisin huulille, kun mieleen tulivat omat pääsiäismuistot ja pitkät reissut vitsat kädessä suklaamunien toivossa.
Pääsiäisestä alkoi usein kunnolla kevät tai ainakin kevään odotus. Tänä vuonna miun keväthypetys oli päällä jo ennen virpomasunnuntaita, mutta se sai keväthypetykseni nousemaan vielä uudelle tasolle.

Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun kirjoitan keväästä. Joka vuosi se pääsee ilahduttamaan ja inspiroimaan yhä uudestaan. Tuntuu kuin olisi ladattu täyteen inspiraatiota ja kokeilun halua.
On ollut ihanaa huomata, kuinka pimeä vuodenaika häviää pois ja valoa riittää lähes koko hereillä olo ajalle. Heti, kun päivät ovat alkaneet pidetä, on olokin ollut virkeämpi. On ollut ihanaa kuula lintujen viserrys aamulla herätessä. Herätyskellon soitto lähes kukonlaulun aikaan ei ole haitannut yhtään niin paljon, kun keskellä pimeintä vuodenaikaa. On ollut ihanaa huomata taas uudestaan, kuinka lumikinokset vaihtuvat virtaavaan veteen ja jäät alkavat pikkuhiljaa sulaa jokien ja järvien päältä.

Miulle lumien sulaminen antaa toivoa ensimmäisten leskenlehtien näkemisestä. Leskenlehdet, jos mitkä ovat varma kevään merkki! Enkä malta odottaa, kun näen hiirenkorvien pilkottavan koivun oksilla, sitä ei voita mikään!
Mikä ihaninta, mitä enemmän valoa tulee, sitä lähempänä kesä ja luonnon uudelleen herääminen on. Loppukevät on ehdottomasti yksi suosikki vuodenajoistani. Kaikki kasvaa ja syntyy uudestaan. Valo voittaa taas pimeän ja samalla mieliala kohoaa ja hymy nousee yhä helpommin kasvoille.

Samalla kuin kevät etenee, vähenee opiskeluvuosi. Henkilökohtaisesti jäljellä olevat koulupäivät jäävät tällä hetkellä alle viiteentoista. Ne päivät menevät varmasti nopeaan, kuten edeltäjänsäkin. Itse asiassa tuntuu siltä, että vastahan mie aloitin ammattikorkeakoulu-urani ihmetellen kaikkea uutta uudesta kotikaupungista uuteen kouluuni. Kohta ensimmäinen vuosi siitä on jo oikeasti takana – hurjaa! Nyt sekä uusi kotikaupunki että koulu ovat jo tuttuja ja pian ne on jätettävä kesän ajaksi taakseen – ainakin osittain.
Vaikka energiaa on kevään myötä enemmän, tuntuu siltä, että opiskelun sijaan se kohdistuu koko ajan enemmän kaikkeen muuhun. Mieli karkaa uudestaan ja uudestaan haaveilemaan kesästä; lämmöstä, kesämekoista ja auringosta, kesän riennoista, festareista ja rennoista mökkipäivistä. Onko ihmekään, ettei viimeiset raportit ja tentit enää tunnu houkuttelevilta?

Ihanista kesähaaveista huolimatta pitäisi jaksaa vielä keskittyä olennaiseen – opiskeluun. Ehkä tuleva pääsiäisloma tuo kaivatun levon ja auttaa löytämään kadonneen motivaation ennen kevään loppurutistusta.
Kun saan ensimmäisen vuoden opinnot maaliin, pääsen vihdoin ansaitulle kesälomalle ennen kesätöideni alkua. Kuulostaa kyllä miun korvaan aika hyvältä!

 

Oona Tynkkynen
Kirjoittaja on Puruvesi-lehden avustaja, joka opiskelee tällä hetkellä liiketaloutta Jyväskylässä.vuosi.

Viikon kysymys

Masentaako kaamos?

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...