0

Ei vihaa, vaan rakkautta

Tasa-arvoisen avioliittolain voimaantuleminen on aiheuttanut paljon keskustelua. Keskustelua on toki käyty jo pitkään ennen lain voimaanastumista ja näyttää siltä, että keskustelu jatkuu vielä.
Olin pettynyt ja surullinen, kun luin, että Savonlinnan kirkkoneuvosto on ottanut yhden Suomen tiukimmista linjoista koskien samaa sukupuolta olevien parien vihkimistä ja heidän puolestaan rukoilemista: heitä ei vihitä eikä heidän puolestaan rukoilla koko seurakunnan alueen kirkoissa.
Mitä lähimmäisenrakkaudelle tapahtui?

Me kaikki olemme ihmisiä sukupuolesta, seksuaalisesta suuntautumisesta tai suuntautumattomuudesta, ihonväristä, rodusta, iästä tai kengän koosta huolimatta. Jokaisella on oikeus olla onnellinen ja kokea olevansa rakastettu. Kenenkään ei pitäisi pelätä tai kokea itseään huonommaksi sen vuoksi, että on jotenkin ”erilainen” – mehän olemme kaikki erilaisia.
Olen joskus kuullut, jonkun sanoneen, että hän ei rakastu sukupuoleen, hän rakastuu ihmisiin. Niin sen pitäisikin olla jo 2010-luvulla. Ei kenenkään enää Suomen kaltaisessa sivistysvaltiossa tarvitse hävetä sitä, mitä on, jos se ei vahingoita ketään. Meillä jokaisella on yhtäläinen oikeus kulkea tämän maan kaduilla. Ja mielestäni jokaisella on oikeus olla sitä mitä on, olla siellä missä on hyvä ja uskoa siihen, mihin haluaa uskoa.
Jos usko on tärkeä osa elämää ja haluaa saada jumalaltaan siunauksen rakkaudelleen, ei kirkon pitäisi olla esteenä. Mielestäni kirkon pitäisi hyväksyä jokainen, joka sieltä jotain hakee – oli se sitten, vaikka rauhaa tai itseään.
Ei rakastuminen samaan sukupuoleen ole sairaus tai rikos, se on rakkautta, jota meillä jokaisella on oikeus tuntea. Enkä voi uskoa, että kaikista tahoista kirkko on se, joka estää saamasta viimeisen sinetin rakkaudelle. Keneltä se on pois, jos samaa sukupuolta olevat parit saavat siunauksen kirkossa tai heidän puolestaan rukoillaan, jos se on heille tärkeää? Hehän ovat ihmisiä ja yhtä lailla seurakunnan jäseniä, kuten kaikki muutkin.

Suomalaiset halusivat tasa-arvoisen avioliittolain, ja sen he saivat demokraattisesti. Onko kirkolla oma valta päättää, että se ei noudata lakia? Voiko kirkko niin sanotusti kävellä muidenkin lakien yli?
Maailma muuttuu koko ajan ja meiltä jokaiselta vaaditaan sopeutumista siihen. Jos seisomme jääräpäisinä vain omien totuuksiemme takana näkemättä todellisuutta, vääristyy meidän kuvamme maailmasta. Näemme maailman, jonka haluamme nähdä ja kuvamme todellisuudesta vääristyy.
Jos olisimme tähän mennessä seuranneet jokaisessa yksityiskohdassa kirjaimellisesti Raamatun ohjeita Suomi olisi hyvin erilainen maa. Miksi takerrumme samaa sukupuolta olevien parien tapauksessa siihen, että Raamatussa sitä ei hyväksytä – emmehän ole kirjaimellisesti sitä noudattaneet Suomessa tähänkään asti?
Maailma muuttuu ja kirkon, kuten meidänkin, pitää muuttua ja kehittyä sen mukana. Emme voi elää menneessä. Aina kehityksen suunta ei ole sitä, mitä haluamme. Voimme toki taistella muutosta vastaan, mutta emme loputtomiin. Tasa-arvoinen avioliittolaki on totta ja mielestäni nyt, jos koska on aika hyväksyä se.
Oona Tynkkynen
Kirjoittaja on Puruvesi-lehden avustaja, joka opiskelee liiketaloutta Jyväskylässä.

Viikon kysymys

Masentaako kaamos?

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...