0

Hauki nimeltä Päivi sotki Reijo Pakarisen verkon

Vuoden vonkale

Sunnuntaina 22. tammikuuta Kulennoisten Paukansalmesta nousi hauki, jolle punkaharjulaisen Reijo Pakarisen perintöpuntari noteerasi painoa 10 kiloa.
– Vanha rouva oli mennyt tavoittelemaan 45 millin verkosta 300 gramman ahventa ja jäänyt hampaistaan kiinni. Ajankulukseen se oli käärinyt lähes koko verkon peukalonpaksuiseksi köydeksi, Pakarinen kirjoittaa.
Hänen mukaansa edellinen samankokoinen ”halkohauki” tarttui kymmenen vuotta sitten 17.2.2007 samaisessa paikassa 80-milliseen riimuverkkoon.

Pakarinen muistelee, että terve ja hyväkuntoinen hauki saattaa olla viitisentoista vuotta vanha.
– Paikkauskollisena se on kasvanut, saalistellut ja kutenut lähivesillä. Kalan syntymäajankohdaksi voisimme merkitä Päivin nimipäivän 16.6.2001. Olisiko hauen kotipaikka ollut Mielolanjoen suulla Niitlahdessa tai siihen liittyvässä, nyt jo tureutuneessa Vepsänlahdessa? Ehkä se sittenkin näki päivänvalon liki venevalkamaani olevassa lahdukassa, Pajulahdessa.
Pakarinen tarinoi, että lämpimänä kesäkuun päivänä hauenpoikanen on kuoriutunut. Se on kiinnittynyt lähimpään ruokoon tai heinään ja nauttinut elämänsä ensimmäiset ateriat eväsrepustaan, ruskuaispussista. Muutaman päivän kuluttua

maha alkoi kurnia ja vaatia murkinaa, eikä aikaakaan, kun pieneliö toisensa jälkeen joutui kalan vatsaan.
– Siitä se alkoi, syöminen ja kasvaminen. Menyy muuttui kalaravinnoksi. Hauki popsi pikkukaloja, eikä välittänyt olivatko ne mahdollisesti siskoja tai veljiä, serkkuja tai vennon vieraita. Kun kokoa ja vartta tuli, yhä suuremmat saaliskalat joutuivat sen kitaan. Joskus sille kelpasi vaihteluksi sammakko, sorsan poikanen tai järveen eksynyt myyrä. Nyt ihka-aikuisena sen suu oli niin avara, että leukojen väliin olisi väljästi mahtunut kalastajan nyrkki rannetta myöten.
Pakarinen muistuttaa, että viisaiden tutkimusten mukaan hauki tarvitsee kolmisenkymmentä kiloa ravintoa kasvaakseen kilon. Niinpä tämäkin rouva oli elonsa aikana pistellyt Paukansalmessa suihinsa kolmisensataa kiloa kalaa.

Reijo Pakarinen arvelee, että Kotilahteen se on suunnistanut keväisin, kun syksyn ja talven aikana kehittynyt mäti sen vatsassa on ilmoitellut, jotta ”suluhasia pitäs alakoo kahella”.
– Ja siellähän niitä sujakoita haukipoikia joka kevät polskii. Tyyninä kevätiltoina mustat selät piirtävät vanoja ruohikon laidassa, heinikko heiluu, posahdukset ja pärskeet kaikuvat rantalepikkoon. Hääilo saattoi joskus päättyä siihen, että morsmaikko hotkaisi viehkon sulhasensa häävalssin päätteeksi.
– Jostakin luin, että hauki tuottaa painokiloaan kohti 10 000 – 30 000 mätimunaa. Jos tämä rouva oli tullut riijuuikään  siinä yksitoista vuotta sitten, näppärä lukija osaa taskulaskimella laskea kalan kasvunopeuden ja sen kuinka monta jälkeläistä sillä on ollut teoriassa mahdollista tuottaa. Luonto tosin ei säästele, vaan hukkaa, joten suku ei lopulta ole niin laaja mitä prognoosit ja laskelmat antavat ymmärtää.
Pakarinen tuumaa, että ison hauen elo lienee ollut varsin huoletonta.
– Tuskin se ajatteli sitä tai tätä: mitä mahtaisi olla veden pinnan yläpuolella tai miksi järvessä on jääkansi. Tuliko sille koskaan mieleen lähteä tutkimaan, missä järvi päättyy. Salmessa riitti sapuskaa, eikä kalalla ole enää aikoihin  ollut kalamiestä pienempiä vihollisia – enkä minkään häntä jahdannut, ahvenia, isoja ahvenia tavoittelin. Kohtalon oikusta satuimme samalle apajalle.
– Mutta näin meille käy. Hauilla olisi ollut teoriassa elinaikaa vielä viitisen vuotta, neljännes sen elinaikaennusteesta. Kalastajalle tuli juuri täyteen 67 ajastaikaa. Jäljellä saattaisi hyvinkin  olla seitsemisentoista prosenttia.
– Entäpä tuo perintöpuntari? Siihen on merkitty ”syntymävuodeksi” 1907. Ensimmäinen kruunaus on napautettu puntariin tänä vuonna juhlittavan Suomen itsenäistymisvuonna ja viimeisin 1948. Sen jälkeen sitä viranomaiset eivät ole kovistelleet. Puntarin elinaikaennuste? Aikanaan puntari päätyy museoon, jos sellaisia vielä tulevaisuudessa pidetään yllä. Lasivitriinissä se voi rauhassa köllötellä sata vuotta tai kaksikin. Kalastajan käytössä se elää nyt parhainta keski-ikää.
Hauki tarvitsee kolmisenkymmentä kiloa ravintoa kasvaakseen kilon.

 
Osallistu Vuoden vonkale -kisaan
Kisaan voi osallistua millä tahansa järvikalalla, joka on pyydystetty suunnilleen samalla alueella kuin missä Puruvesi-lehti ilmestyy eli Enonkoskella, Kerimäellä, Punkaharjulla, Savonrannalla tai Kesälahdella.
Puruvesi julkaisee kalakuvia tarinoiden kera paperisessa lehdessä sitä mukaa kuin julkaistavaa tulee. Lisäksi kuvia ja tarinoita julkaistaan Puruveden verkkosivuilla osoitteessa puruvesi.net.
Sähköpostilla: uutiset@puruvesi.net.
Verkkopalvelun kautta: puruvesi.net, Osallistu, Päivän kuva (Otsikkokenttään Vuoden vonkale -kisa).
Kirjeellä: Puruvesi/Vuoden vonkale, Kauppatie 16, 58500 Punkaharju.
Kuvia ja tarinoita voi myös tuoda Puruveden toimitukseen, jossa kuvat skannataan sähköiseen muotoon.

Viikon kysymys

Masentaako kaamos?

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...