0

Maailma muuttuu, mikä muuttuu?

Viime aikoina olen alkanut tuntea aiemmin vierasta tunnetta, tulevaisuudenpelkoa. Olen ollut aistivinani, että tätä tunnetta on herännyt muissakin. En ole varma mistä pelko on saanut alkunsa. Lienee se kuitenkin useiden asioiden summa.
Tietty varovaisuus ja pieni pelkokin ovat tunnetusti hyvästä. Ne vähentävät riskiä päätyä huonoihin ratkaisuihin. Toki on niinkin, että spontaaniuden puute samalla tekee elämästä hitusen tylsempää.
Tulevaisuushan on lähtökohtaisesti positiivinen asia. Jos jollain asialla ei ole tulevaisuutta, ei se yleensä tiedä hyvää. Mutta tullessaan tulevaisuus voi tuoda hyvää tai huonoa.
Tulevaisuuteen liittyy aina muutos. Ja se siinä kai pelottaakin. Miksi kaiken pitää muuttua? Pahinta on epävarmuus siitä, mikä kaikki tulee muuttumaan ja miten. Ja tietenkin miten itse pärjään muutoksessa.
Tulevaisuudenpelkoon ei auta median innokkuus maalata niitä kuuluisia piruja seinille. On kai se hienoa luoda hämyisiä skenaarioita tulevasta ja pelotella ihmiset varpailleen. Näin toki saadaan varmastikin paljon klikkauksia uutisille ja sitä kautta lisää mainosrahoja.

Yksi ajankohtaisimmista tulevaisuuteen kohdistuvista peloista liittynee Amerikkaan, ja vasta virkaan astuneeseen presidentti Trumpiin. Kieltämättä on pelottavaa, että yhtä maailman merkittävimmistä valtioista ja suurinta sotilasmahtia johtaa noinkin ailahteleva ja naiivi mies. Toki mielikuvamme hänestä on puhtaasti median luoma. Tai enpä ainakaan itse miestä pahemmin tunne. Mutta ei hän silti juurikaan luottamusta herätä. Kenties eniten arveluttaa mihin maailma on menossa, jos 60 miljoonaa ihmistä oli valmiita äänestämään Trumpin puolesta.
Suosikkifraasejani on aina ollut, ettei muutosta pidä ajaa vain muutoksen vuoksi. Nykymeininki on hyvä esimerkki: soteuudistus, maakuntauudistus, uudistusuudistus… Haloo?! Toki yhtäältä olen sitä mieltä, ettei muutosta pidä vastustaa silkasta muutoksen pelosta. Tähän heitettäköön irrallisena esimerkkinä Savonlinnan kaupunki ja urheilulukion pelko. Ei siitä sen enempää.
Äkkiä mieleen tulee viime aikoina esitellyt, liikenteeseen kaavaillut muutokset. Miksi tämä muutos joidenkin mielestä tarvitaan, ja miksi eräät ajavat sitä kuin käärmettä pyssyyn? Päättäjien asenne ja keskinäinen ristiriitaisuus suorastaan hirvittää.
Luin juuri uutisen, jossa joku asiantuntija totesi, etteivät nyt syntyvät lapset enää välttämättä tule itse ajamaan autoa. Jo 10-15 vuoden kuluttua robottiautot tekisivät kuljettajan tarpeettomaksi. Muutos tuntuu isolta. Pelottavalta. Äkkiseltään väittäisin, että parempi olisi ilman.

Ehkäpä olen liian tyytyväinen nykytilaan, etten osaa nähdä parempaa. Pelännen tulevaisuudessa muutoksen lisäksi ennen kaikkea sen hallitsemattomuutta. Vaikka haluaisin hallita tulevaa, en pysty siihen.
Eikä pysty kukaan muukaan. Nykyäänhän on hienoa perustaa eri instansseille tulevaisuustyöryhmiä suunnittelemaan tulevaa. Kyllähän niissä voidaan piirtää suuntaviivoja, mutta tulevaa nekään eivät voi määrätä.
Maailma vyöryy eteenpäin, kehitys kehittyy ja elämä muuttuu. Vaikka joskus haluaisimmekin, emme voi sitä pysäyttää. Voimme ainoastaan omilla pienillä valinnoillamme yrittää ohjata sitä parempaan suuntaan. Ja ennen kaikkea suhtautua tulevaan avarakatseisesti.

Jesse Härkönen
Kirjoittaja on välivuotta viettävä lentopalloilun moniosaaja Kerimäeltä.

Viikon kysymys

Masentaako kaamos?

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...