0

Hyvä ja paha älypuhelin

Viime viikolla Yle uutisoi koulujen erilaisista käytännöistä kännyköiden suhteen. Opetushallitus ohjeisti kouluja viime vuonna, että oppilaille ei voi määrätä ehdotonta kännykkäkieltoa koko koulupäivän ajaksi. Koulut voivat kieltää mobiililaitteen käytön oppituntien aikana, mutta esimerkiksi koko päivän kestävän ehdottoman kiellon katsottiin rajoittavan liikaa esimerkiksi lapsen sananvapautta.
Toisaalta Opetushallitus on esimerkiksi Liikkuva koulu- hankkeen kantavia voimia. Liikkuva koulu –hankkeessa on ideana lisätä lasten liikkumista koulupäivien aikana. Käytännössä liikkumisen lisäys tapahtuu välitunteja järjestelemällä niin, että liikkumiseen jäisi enemmän aikaa. Toki oppituntienkin aikana on liikkumista lisätty.
Opetushallitus on oikeassa molemmissa kannanotoissaan. Sananvapautta ei saa kännykkärajoituksilla rajoittaa ja liikuntaa pitää lisätä. Haasteena onkin, kuinka nuo molemmat tavoitteet voi saavuttaa yhtaikaa. Luuri kädessä on hankala jalkapalloa pelailla.

Itse en pidä älypuhelimia sinällään ongelmana. Nuorelle on tärkeää puhelimen kautta avautuva sosiaalinen maailma. Kaverit ovat netissä ja siellä sovitaan vaikkapa luistelemaan lähdöt ja muut yhteiset touhut. Itse saan olla oman luokkani whatsapp –ryhmässä mukana, ja on mukava seurata miten sosiaaliset taidot kehittyvät pikku riitojen ja sopimisien kautta.
Ongelman muodostavat älypuhelimiin ladatut pelit. Miljoonien eurojen panostuksilla luodut pelit tekevät juuri sitä, mitä niiden on tarkoituskin tehdä: koukuttavat käyttäjänsä pelaamaan enemmän. Välitunnilla oppilaat seisovat ringissä ja tuijottavat  omia ruutujaan.
Ehkä typerin peli, johon olen välitunnilla törmännyt, oli peli, jonka ainoa idea oli laskea käyttäjän kosketuksia ruutuun. Eli jos jaksoit näpyttää ruutua mahdollisimman paljon, pääsit seuraavalle tasolle, jossa piti ruutua näpyttää entistä enemmän.
Todella kehittävää? Totuuden nimissä on sanottava, että on pelien joukossa paljon hyviä ja kehittäviäkin pelejä. Joskus aiemminkin olen kirjoittanut, että kaikki asiat muuttuvat myrkyksi, jos annostus on riittävän suuri. Lienee totta myös tässä asiassa?

On helppoa löytää ongelmat. Vaikeaa onkin löytää ratkaisuja näihin ongelmiin. Koulun tehtävä on tarjota oppilaille mielekästä tekemistä välitunneille, ja sitä koulu mieluusti tekeekin. Mutta jos koulu ei saa rajoittaa oppilaiden puhelimien käyttöä välituntien aikana, kuka sitä sitten saa rajoittaa?
Ainoat, joilla on valtaa, on puhelimien ja puhelinlaskujen maksajilla. Siis vanhemmilla. Voihan tietysti kotona peliajan seurannassa oleva lapsi intoutua koulussa pelaamaan, kun valvova silmä ei ole paikalla.
Tiedän kokemuksesta, ettei ole mukavaa kieltää innosta puhkuvaa lasta pelaamasta. Sitä paitsi: ekaluokkalaisen lapseni mukaan useilla luokkakavereillakaan ei ole mitään rajoituksia pelaamisen suhteen. Kaikki muut saavat pelata niin paljon kuin haluavat.
 Toivon hartaasti – ja tiedänkin – että tuo ei ole ihan totta. Klassikko keino kinuta lisää lupaa, on vetoaminen siihen, että kaikki muutkin saa. Olihan tuo käytössä jo muinaisella 1970-luvulla. Siispä tiedoksi, että meidän lapsemme saavat pelata kaksi tuntia viikossa.

 
Sami Mikkonen
Kirjoittaja on Enonkosken koulussa työskentelevä savonlinnalainen opettaja.

Viikon kysymys

Masentaako kaamos?

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...