0

Pastori sai jatkoajan – Matti Pursiainen on kokenut kovia, mutta elämä jatkuu

Savonrannalla lempinimellä Pastori tunnetun Martti Pursiaisen, 62, mietteet palaavat kirkkaasti puolen vuoden taakse, viime kevääseen.
– Se oli perjantai-ilta. Televisiosta tuli jääkiekon maailmanmestaruuskisat, kun tunsin vatsakipua, jonka takia menin pitkälleni, aloittaa Pursiainen ja jatkaa.
– Odotin jonkin aikaa, eikä se enää tuntunut yhtään kivalta. Soitin hätäkeskukseen, että jotain outoa on tapahtumassa.

Hätäkeskus lupasi lähettää ambulanssin paikalle, mutta ennen kuin se pääsi perille, Pursiaisen kivut kovenivat niin että taivaan tähdet näyttäytyvät silmissä.  Olo meni todella huteraksi kipujen vuoksi, eikä mies pysynyt enää tolpillaan.
Aikanaan ambulanssi saapui ja Pursiainen avasi ovensa viimeisillä voimillaan. Savonlinnassa todettiin sisäinen verenvuoto maksassa ja matka jatkui kohti Kuopiota lääkärin seurassa.
– Tuossa vaiheessa tajusin, että nyt taitaa olla vakava paikka, kun laittoivat lääkärin mukaan ambulanssiin. Mentiin niin kovaa kyytiä, että lääkäri pelkäsi, minä en, muistelee Pursiainen.
Kuopion sairaalassa häneltä meni taju. Mutta verenvuoto saatiin tukkeutettua ja hän vietti viikon teho-osastolla hoitajan vahtiessa että potilas pysyi paikallaan. Edes kättä ei saanut liikauttaa.

Kotiin Pursiainen tuli taksilla, ja hän takertui elämään kiinni sisukkaasti ilman muiden apua. Myöhemmin Savonlinnassa tarkastuksessa selvisi, että syöpä oli pesiytynyt hänen elimistöönsä ja keuhkoista oli alaosa kuoleutunut pois.
Olo oli edelleen todella heikko. Pursiainen kertoo, että hänellä oli kuumetta koko ajan ja paino putosi kymmenen kiloa sairaalaviikon aikana.
– Valvoin kuukauden yhteen menoon, enkä syönyt puoleentoista kuukauteen oikein mitään.
Ruoka ei vain maistanut. Juhannuksen grillimakkarat maistuivat liian suolaisilta. Elimistö hikoili älyttömästi, ja nestettä meni alas. Kanssaeläjät alkoivat ihmetellä kalpeakasvoista hiippailijaa kylällä.
Pahimpinakin päivinä pastori pakotti itsensä liikkeelle ulos kävelemään. Intohimoinen kalastaja ei malttanut pysyä poissa järveltä ystävien avustuksella. Heinäkuussa hän ennätti marjaan ja myöhemmin syksyllä hirvimetsälle, aina päivän kunnon ja olotilan mukaan.

Kun elämä oikein koettelee, ihminen ei kaipaa hyssyttelijöitä eikä selkään taputtajia. Pursiainen toteaa, että kyllä se siitä tyyppiset lausahdukset eivät lohduta ketään. Antaa ihmisen itse kertoa muutoksen syyt, kun sen aika tulee.
Asian vatvominen ei auta eteenpäin. Asiat selviävät puhumalla, mutta aina ei yksinkertaisesti jaksa puhua, eikä pysty puhumaan asiasta. Sairaana ihminen ei kaipaa suurta yleisöä, pari luotettavaa ystävää riittää, jotka jaksavat kuunnella. Pursiainen antaakin täyden tunnustuksen tuesta läheisilleen ja erityisesti Raimo ja Annikki Laurikaiselle, jotka ovat liikkuneet tukena.
Pursiainen kertoo vakavan sairauden herkistäneen itseään. Tunteet vaihtelevat aiempaa enemmän laidasta laitaan. Elokuun lopulla alkanut syöpälääkitys aiheutti kovia kipuja ja särkyjä eri puolille elimistöä sekä iho-oireita, hikoilua ja kramppeja, mutta kaikki oireet ovat alkaneet helpottua päiväkirjan mukaan. Ruokahalun palaamista hän pitää hyvänä merkkinä.

Lääkärin mukaan elinaikaa on kuukausista vuosiin ensimmäisten kuukausien näyttäessä tulevana. Kriittiset kuukaudet alkavat olla takanapäin, ja elämä jatkuu päivä kerrallaan.
Pursiainen ei hän käynyt sairautena myötä ensimmäistä kertaa elämän rajamailla.
– Kuolemaa en pelkää, sitä olen nähnyt jo lapsuudessa kun veljeni kuoli isän syliin jäykkäkouristukseen. Olen käynyt kuoleman rajalla ennenkin ja selvinnyt paniikkihäiriöstä ja alkoholismista ja niiden aiheuttamasta puolen vuoden nukkumattomuudesta.
Pastori elää jatkoajalla.

Peilikuva
Kyynelten kosteudelta peilikuvan aidon nään.
Onko tuntees sumujen usvaa hämärää vain?
Miksi piilotat kyynelten sydämen surujen viereen?
Millä avaan kaiken valolle jälleen?
Valolla jälleen näät kyynelten kimalluksen kirkkauden.
Kyynelten peilikuva kirkkaana loistaa jälleen.

Pastori
 

Viikon kysymys

Masentaako kaamos?

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...