0

Maitotilan elämä kulkee, vaikka isäntä Juho Hänninen ajaa rallia maailmalla

Ensi kaudella Toyotan WRC-kuskiksi hyppäävä punkaharjulainen Juho Hänninen on vielä aivan joulun alla ajamassa testiajoja Ranskassa, kun kotona Vaarassa kolmevuotiaat kaksostytöt Ida ja Vilma Hänninen odottavat jo kovasti joulupukin saapumista.
– Joulu vietetään meillä ihan kotosalla jo navetankin takia. Lisäksi Juhon siskot tulevat perheineen kyläilemään tänne, Juho Hännisen puoliso Sirkku Rajala kertoo.
WRC-kausi starttaa 25 päivän päästä Monte Carlosta.
– On hienoa, että Juho sai sopimuksen WRC:hen, koska ajaminen on hänelle intohimo. On mukavaa, että hän pääsee ajamaan koko kauden MM-sarjaa ja katsomaan, miten ajo kulkee.
Rajala kertoo, että kuluneen vuoden Toyotan testikuljettajana toiminut puoliso ehtii WRC-kauden alkaessa olla kotona ehkä jopa aiempaa enemmän.
Huhtikuun jälkeen Juho ei ole ehtinyt olla kotona kuin viikonloppuja ja muutaman kokonaisen viikon. WRC-kauden alkaessa kisoja on noin kerran kuussa ja kukin kisa vie aikaa noin viikon. Sen lisäksi tulevat testiajot ja promootiotapahtumat.
Vaarassa maitotilalla toivotaan aina, että isä pysyy tiellä ja tulee ehjänä takaisin kotiin.
– Tietysti sitä toivoo myös menestystä ja hyviä ajoja, Rajala jatkaa.

Naapurissa asuvat appivanhemmat sekä Rajalan täti ovat olleet tärkeä apu tilan pyörittämisessä ja tyttöjen hoidossa. Tilalle on myös palkattu työntekijä auttamaan päivittäisissä askareissa, kuten lypsyissä.
– Kolme vuotta olen yksin pyöritellyt tilalla hommia. Alkuun oli vaikeaa, kun tytöt olivat ihan pieniä, enkä osannut tilan hommia. Nyt tilanne on vähän helpottunut. En kuitenkaan ehtisi mitenkään tehdä kaikkea yksin, kaupungista maalle muuttanut Rajala kertoo.
– Työntekijämme Riina on yhtä eläinrakas kuin minäkin ja tiedän, että hän pitää lehmistämme hyvää huolta. Viikonloppuisin hoidamme yleensä appivanhempieni kanssa lypsyhommat. Kun Juho on kotona, en raaski laittaa häntä lypsylle, vaan hän saa nauttia tyttöjen kanssa yhteisestä ajasta.
Kun ralli ei kuljeta pitkin maailmaa, viihtyy Juho Hänninen vaimonsa mukaan hyvin kotona, jopa välillä jopa liiankin hyvin.
– Mies ei meinaa lähteä kotoa kirveelläkään. Kauppa-auto käy meillä pihassa ja on hyvin mahdollista, ettei Juho lähde täältä pitkään aikaan mihinkään, vaimo naurahtaa.

Maitotilan pyörittäminen on Sirkku Rajalan sanojen mukaan kunnon työntekoa.
– Ei sitä ehkä vielä oikein tajuakkaan, miten kovaa työtä tämä on, kun saan niin paljon apua tähän hommaan. En kyllä vaihtaisi tätä työtä enää mihinkään, vaikka tykkäsinkin toimittajan työstäni.
Rajala kertoo olevansa eläinrakas ja viihtyvänsä hyvin navetassa.
– Ei tätä hommaa kyllä tekisi kukaan, jos tästä ei tykkäisi.
Kun rallin aika on ohi, on tarkoituksena jatkaa tilan pyörittämistä.
– Juholle maatilan hommiin pääseminen on terapiaa. Välillä puhelimessa kuulee, kuinka hän kaipaisi maailmalta tänne hommiin.

Vaarassa on Rajalan mukaan hyvä asua.
– Olen jo pitkään sanonut, jos joskus saan lapsia, niin en niitä halua kasvattaa kaupungissa. On ihanaa, kun on tilaa ympärillä ja rantakin on ihan lähellä. Tytöt jaksavat kesällä puljata järvessä, vaikka kuinka pitkään, Sirkku Rajala paljastaa.
– Tänne muuttaminen muutti koko elämäni. Riihimäellä minua ei sitonut, kun koirat, nyt maitotila sitoo 24/7. Muutos oli järkyttävä, mutta se oli muutos hyvään. Tietysti ikävöin ystäviäni Riihimäeltä, mutta sinällään minulle kävi hyvä säkä, että täältä löytyi nopeasti uusia ystäviä, joiden kanssa pidetään paljon yhteyttä.
Rajala myöntää rakastavansa pientä piiriä, joka hänen elämäänsä on muodostunut. Eläinlääkärit aina kauppa-auton kuskiin ovat tuttuja.
– Maalla asuminen on tuonut hyvää vaihtelua kaupunkikulttuuriin, jossa ei edes aina naapuria tervehditä. Täällä on pitänyt opetella, että jos joku tulee pihaan, niin aina pitää laittaa kahvit tulemaan.
– Jokaisen pitäisi kokea, mitä maalla asuminen on. Aiemmin toimittajan hommia televisiossa tehdessäni piti aina olla täydessä tällingissä. Ei sitä täällä ajattele. Ei lehmiä ei kiinnosta, miltä tänään näytän. Täällä metsittyy, mikä on itseasiassa ihan kivaa.
Sopeutuminen maaseudun elämään ja töihin vei aikaansa. Alkuun Rajala kertoo olleensa koko ajan varpaillaan, kun kaikki oli uutta.
– Nyt kolmen vuoden jälkeen voin sanoa, että olen kotona.
 

Viikon kysymys

Masentaako kaamos?

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...