0

Joulurauhaa

Ja niin joulu joutui jo taas pohjolaan. Tällä hetkellä koko Suomi tekee viimeisiä askareita asettuakseen joulun viettoon.
Joululla on kaikille yksilöllinen merkityksensä. Monille se on ennen kaikkea perheen yhteinen juhla, jolloin kiitetään ja muistetaan lähimmäisiä ja rauhoitutaan yhdessäoloon.
Joulunviettotapoja löytyy joka lähtöön. Entistä useammat joutuvat viettämään joulunsa töissä, kun hektinen maailma ei enää malta pysähtyä edes jouluna. Suomalaisille edelleen suosituin tapa on viettää joulu kotona perheen ja sukulaisten kesken. Traditionaaliset – itsellenikin tärkeät – perinteet, kuten kynttilöiden vienti hautausmaalle, jouluruoat, joulukuusi, lahjojen jako ja mahdollisesti jouluaamun kirkko kuulunevat nykyäänkin useimpien perinteisiin.

Mutta onko nykypäivän joulu enää se idyllinen perhejuhla, jollaiseksi se mielletään? Tuntuu että vain parissa kymmenessä vuodessa siinä on tapahtunut todellinen kulttuurimuutos.
Joulun viettämisen pitäisi ymmärtääkseni olla rauhoittumista, ja arjen kiireiden taakse jättämistä. Mutta taas viime viikkoina sellainen tunnelma on ollut kaukana. Joulun viettäminen on riistäytynyt käsistä.
Joululaulut alkavat puskea radiosta viimeistään marraskuun puolessa välissä. Joulumaa ei oikein nappaa siinä vaiheessa, kun ympärillä on marraskuun harmaus ja loska. Mutta onhan niitä soitettava, sillä pikkujoulukausi käy jo kuumimmillaan ja ihmiset on saatava hypnotisoitua jouluaallonpituudelle.
Kilpavarustelu pihojen jouluvalaistuksesta alkaa hyvissä ajoin syksyllä. Enää pari valosarjaa pihakuusen koristeena ei riitä, vaan talon ympärille kiedottujen ledien on loistettava pitkälle stratosfääriin.
Kauppojen hyllyille joulukoristeet ja joulumakeiset ovat löytäneet jo lokakuun lopulla. Samalla kauppojen mainonta alkaa kiihtyä, alkaen ”osta joululahjat ajoissa”-mainoksista päättyen aatonaaton ”vielä ehdit tehdä viimehetken lahjahankinnat”-mainoksiin.
Joululahjahankinnat raastavat ihmisiä vuodesta toiseen entistä enemmän. Enää vuosiin kaunis ajatus lähimmäisten pienestä muistamisesta ei ole riittänyt. Lahjapapereihin on kiedottava uusinta tekniikkaa ja merkkituotteita. Lahjan saaja kiittää, antajan lompakko ei. Ja jottei perheen pikku kullanmurut joudu pettymään, on lahjavuoren oltava niin korkea, ettei koko joulupuuta näy sen alta.

Kaiken muun ohella stressataan siitä, että kodin on jouluna loistettava puhtauttaan ja joulukortit on muistettava lähettää kaikille kumminkaimoille, ettei kukaan vaan pahoita mieltään.
Juuri ennen H-hetkeä stressi huokuu ihmisistä. Viime jouluna eksyin ensimmäistä ja viimeistä kertaa vielä aatonaattona isoon markettiin. Siitä näystä oli joulun rauha kaukana. Lähinnä se muistutti jonkinasteista selviytymistaistelua. Kylmähyllyllä ihmiset repivät viimeisiä rosolleja toistensa käsistä, myöhästyneet kinkunostajat naarasivat pakastimen pohjaa löytöjen toivossa ja meno leluhyllyllä muistutti lähinnä vapaapainia.
Nykyjoulut kuvastavat hyvin yhteiskunnan tilaa. Kaikilla on kiire ja kaikki on jatkuvaa suorittamista. Ei kai joulussa tästä ole kysymys? Eihän tällaisen juhlan pitäisi aiheuttaa meille suorituspaineita ja luoda kilpavarustelua. Loppujen lopuksihan kyse ei ole ulkoisista ja pinnallisista tekijöistä, vaan kuten Katri Helena laulaa: ”Itsestäni etsittävä on mun joulurauhaa”.
Hyvää ja rauhallista Joulua ja onnea uudelle vuodelle!

Jesse Härkönen
Kirjoittaja on välivuotta viettävä lentopalloilun moniosaaja Kerimäeltä.

Viikon kysymys

Masentaako kaamos?

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...