0

PISA puhuttaa taas

Viime viikolla julkaistiin PISA-tutkimuksen tulokset. PISA-tutkimuksessahan selvitetään säännöllisesti 15-vuotiaiden osaamista. Lopuksi vertaillaan eri maiden tuloksia keskenään. Tämänkertaisen vertailun painopistealueena olivat luonnontieteet. Suomi on edelleen 73 maan ja alueen vertailussa kärkimaiden joukossa. Hyvä Suomi!
Suomalaiset tytöt ovat tyttöjen välisessä vertailussa kokonaispisteissä Singaporen jälkeen toiseksi parhaita maailmassa. Pojat ovat omassa vertailussaan kymmenensiä. Ainoana maana koko vertailussa Suomessa erinomaisesti osaavien oppilaiden enemmistö on tyttöjä.
Tämä ero huolestuttaa ja mietityttää minua. Pojat istuvat kuitenkin ihan samoilla tunneilla kuin tytötkin. Ovatko siis suomalaiset pojat tyhmempiä kuin tytöt? Tuskinpa.
Olen kolumneissani tietoisesti vältellyt kouluasioiden käsittelyä. Aina joku oppilas tai vanhempi on tunnistavinaan itsensä tai lapsensa kirjoituksesta. Olen työssäni vaitiolovelvollisuuden piirissä, joten tässä kirjoitan vain yleisellä tasolla, enkä siis käsittele ketään tiettyä oppilasta enkä huoltajaa.

Miksi poikien tulokset huononevat? Yksi suosittu näkökulma on, ettei nykyinen kouluopetus ole pojille tarpeeksi innostavaa eikä kiinnostavaa. Tässä kohdassa siis minun kannattaa katsoa peiliin. Kuinka teen oppitunneista sellaisia, että pojatkin kiinnostuvat? Tytöillähän nykyinenkin malli tuntuu johtavan tuloksiin.
Opettajana olen kuitenkin sen verran ”vanhan liiton” opettaja, että uskon työntekoon ja ponnisteluun. Jotkin asiat koulussa ovat sellaisia, että ne vaan pitää tehdä tai opetella ulkoa.
Ulkoa opettelu on harvoin mukavaa, mutta epämukavuuttakin pitää oppia sietämään. Ei siellä nuoren lähitulevaisuudessa siintävässä työelämässäkään kaikki ole aina niin ihanaa.
Joskus kotoakin saattaa tulla vääriä signaaleja. Tuttu opettaja Kuopion seudulta kertoi, kuinka oppilaan äiti soitti ja kysyi lapselleen vapaapäivää, koska kotona piti tehdä suursiivous. Sinänsä ihan viattoman kuuloinen kysymys pitää kuitenkin sisällään piiloviestin oppilaalle päin: ”Ei se koulu nyt niin kauhean tärkeää ole.”
Pitää kuitenkin muistaa, että koulu on lapsen ja nuoren työtä. Palkkaa ei toki makseta, sen aika tulee sitten myöhemmin.

Tärkeää olisi myös muistaa, etteivät nuoret ole vielä aikuisia. Haaveet ja mielenkiinnon kohteet ovat monesti hyvin konkreettisia.
Joku vuosi sitten jututin 16-vuotiasta naapurin poikaa. Mukavalla pojalla oli suunnitelmat selvillä. Ammattikoulun linjan valintaperusteena oli mahdollisimman nopea työllistyminen, koska sitten voisi heti hankkia sen BMW:n. Viis siitä, ettei ala sinänsä kiinnostanut.
Nuori elää omaa elämäänsä aivan erilaisella aikajänteellä kuin me aikuiset. Niinpä aikuisten tärkeä tehtävä on keskustella tulevaisuudesta, olla aidosti kiinnostuneita nuoren ideoista ja ohjata päätöksiä.

Yhdestä ongelmia aiheuttavasta ja suhteellisen helposti korjattavissa olevasta asiasta olen kuitenkin varma. Nykyiset lapset ja nuoret eivät nuku riittävästi.
Syitä vähiin yöuniin on monia. Vakioselitys myöhäiseen nukkumaan menoon lienee: ”Ei nukuttanut yhtään.” Mutta seuraavana päivänä näyttää kyllä koulussa nukuttavan..
Minulla on testattu kikka tuohon vaivaan. Älypuhelin, televisio, pleikkari ja kaikki muutkin ruudut kiinni ja läksykirjan kanssa sängylle lueskelemaan. Uni tulee tuossa tuokiossa.

 

Sami Mikkonen
Kirjoittaja on Enonkosken koulussa työskentelevä savonlinnalainen opettaja.

Viikon kysymys

Masentaako kaamos?

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...