0

Sanoja on vaikea löytää

Tästä piti tulla kolumni pikkujouluista. Kun sunnuntaiaamuna avasin tietokoneen, ajatus kuitenkin jäi. Tuntui väärältä ja mahdottomalta kirjoittaa iloisesta juhlinnasta, kun uutiset viikonlopun traagisista tapahtumista alkoivat tulla julkisuuteen.
Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä Imatralla oli tapahtunut ampumavälikohtaus, jossa menehtyi kolme ihmistä. Sunnuntaina ei tapahtumien taustoista tai motiiveista ollut vielä tarkkaa tietoa. Mikä johti näihin järkyttäviin tapahtumiin? Kysymyksiä esitettiin paljon, mutta vastauksia oli vähän.
Ihmisen tarve saada vastauksia kysymyksiinsä on valtava. Tragedioiden kohdatessa, suurissa muutostilanteissa ja elämän synkemmissä käännekohdissa esitetään aina kysymys: Miksi? Miksi näin tapahtui? Miksi tämä tapahtui minulle? Miten kukaan voi tehdä tällaista?

Kun elämä tuntuu karkaavan hallinnasta ja maailmassa tapahtuu asioita, joita on kovin vaikea käsittää, koetamme säilyttää hallinnan tunteen kysymällä miksi. Yritämme ymmärtää. Jos tietäisimme miksi, niin ehkä voisimme jatkossa estää pahaa tapahtumasta. Jos tietäisimme miksi, voisimme kenties suojella läheisiämme ja rakkaitamme.
Pienet lapset esittävät kysymyksen miksi vielä kevein mielin. Miksi pitää syödä perunoita? Miksi pitää mennä välillä ulos? Miksi pikkuveljeä ei saa kiusata? Miksi jäniksellä on pitkät korvat? Lapset myös hyväksyvät vastaukset sellaisenaan.

Jatkokysymyksiä toki saattaa tulla kymmenittäin, mutta lapset harvoin kyseenalaistavat tai epäilevät saamiaan vastauksia. Maailma asettuu paikalleen ja se vaikuttaa olevan järjestyksessä, kun vastaus kysymykseen on saatu.
Me aikuiset joudumme kohtaamaan sen tosiasian, että kaikkiin kysymyksiimme ei ole vastauksia. Maailmaa ei voi selittää tyhjentävästi. Aina kun luulemme löytäneemme lopullisen vastauksen tapahtuu jotain, mikä saa selityksen karkaamaan yhä kauemmas. Ymmärryksemme maailmasta on jatkuvasti koetuksella, ja saamamme vastaukset tuntuvat riittämättömiltä. Kysymykset ovat painavia ja vaikeita vastata.

Ennalta arvaamattomat murhenäytelmät horjuttavat myös arjen turvallisuutta. Kysymysten lisäksi esiin nousee monenlaisia tunteita: surua, turhautumista, vihaa, hämmennystä, epäuskoa. Kannamme huolta siitä, ovatko läheisemme turvassa. Pelkäämme, että sama voi tapahtua uudelleen. Maailma näyttäytyy hetken järjettömänä ja turvattomana paikkana.
Keskellä laskeutumista jouluun, ilon, valon ja toivon juhlaan, surulliset tapahtumat pysäyttävät ja saavat mietteliääksi. Samaan aikaan kun kokoonnumme yhteen työtovereiden, ystävien, perheen ja sukulaisten kanssa, lähellämme on  perheitä ja työyhteisöjä, jotka ovat menettäneet läheisensä. On vaikea löytää sanoja.

 

Anne Kaljunen
Kirjoittaja on kerimäkeläinen Metsämuseo Luston tiedottaja.

 

Viikon kysymys

Masentaako kaamos?

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...