0

Unelmia kohti

Silloin tällöin juttujeni lukijat ovat kyselleet, että olenko aikonut koota tarinoitani kirjaksi. En ole ulkopuolisille paljastanut, että oma kirja on ollut kaukainen unelmani. Unelmilla sanotaan olevan siivet, jotka kantavat kohti päämäärää, mutta toteutumiseen tarvitaan myös määrätietoista työskentelyä.
Helsinkiläinen ystäväni on ollut kannustava ”fanini”, joka usein on kehottanut kokoamaan jutut kirjaksi. Viime talven varhaisina aamuina ajatus alkoi yhä enemmän itää mielessä.
Unelman toteuttamisen alkumetrit olivat ujolle ihmiselle kaikkein vaikeimmat. Vaati paljon rohkeutta ottaa ensimmäinen askel ja alkaa kysellä mistä löytyisi ammattilainen, joka auttaisi asiassa. Muutaman puhelun jälkeen sain tietooni parin ammattilaisen nimen, ja asiat alkoivat rullata eteenpäin.

Kun taiton suorittaja oli varmistunut, aloin selvitellä juttujeni sumaa. Paperileikkeiden perusteella tein kynällä luettelon julkaisupäivien mukaan. Sitten aloin selvitellä juttuja koneella. Koska taitoni koneen kanssa ovat olleet melko vaatimattomat kaikki mitä olin kirjoittanut, oli tallennettu samaan tiedostoon. Siellä ne olivat yhdessä sekamelskassa perheen sota-aikaisen kirjeenvaihdon ja kaikkien kirjoitelmieni kanssa.
Niiden löytämistä hankaloitti vielä se, että alkaessani kirjoittaa, olen laittanut ensin tarinalle nimen. Toinen nimi on jutun loppuvaiheessa tuntunut paremmalta ja niin olen nimen muuttanut, mutta se on jäänyt muuttamatta tiedostoon. Onneksi nimi on ollut jotenkin juttuun viittaava.
Koko prosessi on vaatinut yllättävän paljon aikaa. Viimein yhdentoista vuoden tarinat oli siirretty tikulle ja työ voi jatkua eteenpäin. Nuoren, mukavan ammattilaisen kanssa on ollut miellyttävää tehdä yhteistyötä. Nyt ollaan loppusuoralla, ja kirjojen tuloa painosta odotellaan.
Painon yhteydessä luovutetaan lakisääteiset kuusi kirjaa kansalliskirjastoon. Siellä ne ovat tutkijoiden ja muiden tarvitsevien käytössä kertomassa historia kulusta ja arjen tapahtumista myös tässä kirjassa.
Tarinoita lueskellessani totesin niihin sisältyvän paljon historiaa. Vanhimmat niistä polveilevat lähes seitsemän vuosikymmenen takaisissa tapahtumissa. Siinä ajassa on tapahtunut valtavasti muutoksia. Yhteiskunnan suurimmat muutokset ovat sattuneet juuri meidän ikäpolvellemme.

On tunnustettava, että aina ei jutun aiheen löytäminen ole ollut itsestään selvää. Vuorolistan ollessa käytössä ei ole voinut tarttua aiheeseen, joka olisi inspiroinut. Aiheen löytymisessä ovat auttaneet paksut mustakantiset päiväkirjat, jotka ovat aarteeni. Niiden ansiosta vuosikymmenten takaiset asiat eivät ole pelkästään muistin varassa, vaan perustuvat varmaan tietoon.
Nämä yksitoista vuotta minkä olen Puruveden kolumnistina ollut, ovat olleet itselleni rikasta aikaa. Olen saanut olla mieleisen harrastukseni parissa. Juttujen teko on ollut oivaa aivojumppaa. Uusiin asioihin tutustuminen ja vanhojen esiin kaivaminen on tuonut esille paljon uutta tietoa ja vanhaa historiaa, jota on isännän kanssa yhdessä iltaisin pohdiskeltu.
Olen silloiselle päätoimittajalle, Tiinalle, kiitollinen siitä, että hän luotti minuun ja pyysi palstalle kirjoittajaksi. Hänen ansiostaan taivallan kohti toteutuvaa unelmaani. Kirjan sivuilla tavataan.

Enni Holi
Kirjoittaja on kirjoittelua harrastava punkaharjulainen.

Viikon kysymys

Masentaako kaamos?

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...