0

Päivä isälle

Tulevana sunnuntaina se tapahtuu taas. Aamulla Suomen isät heräävät siihen, kun perhe kantaa tarjottimella aamupalan suoraan vuoteeseen. Tulikuuman kahvin läikkyessä syliin ei auta kuin yrittää hymyillä. Aamupalaa seuraa lahjavuori. Omatekoisia kortteja, jotka kieltämättä ovat hienoja ja isä on niistä iloinen. Korttien perään alkaa lahjojen kilpavarustelu, yksi antaa omatekoiset villasukat, toinen tuhannen kalliin monitoimityökalun.
Isän toivuttua tästä on aika suunnata suvun kesken lounastamaan. Perhe ynnä mummot, papat ja serkun kaimat ahtautuvat ravintolaan jonka isänpäivämenusta ovat saapuneet nauttimaan nähtävästi kaikki paikkakunnan perheet. Täyttävän lounaan perään pitäisikin sitten hetimiten olla valmis yhteisiin aktiviteetteihin.
Tulevana sunnuntaina vietetään jälleen isänpäivää. Toiset ovat siitä aidosti innoissaan, jotkut näkevät sen välttämättömänä pahana, yksille se on aidosti vaivaannuttavaa.

Isänpäivän vieton perinnehän on suhteellisen nuori. Kuten monet muutkin ”uudet” juhlat, myös se on levinnyt meille pohjolaan Yhdysvalloista. Vähemmän mairitteleva totuus on, että päivän sijainti määriteltiin enemmän tai vähemmän kauppiaiden toiveesta marraskuulle piristämään syksyn vaisua myyntiä ennen joulusesongin alkua. Isänpäivä tuotiin oikeutetusti äitienpäivän rinnalle. Huonosti tunnettu fakta on, että vielä nykyäänkin äitienpäivä on virallinen liputuspäivä, mutta isänpäivä ”vain” muu liputuspäivä.
Itse isänpäivässä ei ole mitään moitittavaa, enkä väitä, etteivätkö isät ansaitsisi omaa päivää. Todellakin ansaitsevat! Ongelma on siinä, miten nyky-yhteiskunta käsittelee sitä.
Ensimmäiset mainokset postilaatikkoon ja sähköpostiin saapuivat hyvissä ajoin lokakuun alussa. Puolessatoista kuukaudessa minulle on sitkeästi kerrottu isäni tarvitsevan kuvakirjaa, lämpökerrastoa, aktiivisuusranneketta, viikonloppumatkaa, autolehteä, tablettia, uutta älypuhelinta… Eittämättä isä olisi näistä tyytyväinen. En kuitenkaan ajatellut ostaa isälle mitään vain siksi, että marraskuussa on päivä jolloin isälle pitää ostaa jotakin. Saattaisin haluta ostaa sen siksi että haluan kiittää isää. Palkita ja ilahduttaa häntä lahjalla.

En pidä siitä, että isät pitää kaupallistaa. Joulu on jo muuttunut kristuksen syntymäjuhlasta kulutusjuhlaksi ja pyhäinpäivä naamiaisiksi. Se että kaikki nämä juhlahysteriat pitää vuodesta toiseen aloittaa aina vain aikaisemmin, tympii vuosi vuodelta entistä enemmän. Niinpä tulevina vuosina esimerkiksi kiihkein joulusesonki alkaneekin heti juhannuksen jälkeen.
Eikö isät – ja yhtä lailla äidit – voisi jättää tämän rahastuksen ulkopuolelle. Emmehän halua isistä uutta joulupukkia jonka nimellä voi myydä mitä vaan, minne vaan.
Tähän mennessä joku on varmasti jo pahoittanut mielensä. Hän kysyy mitä väliä on sillä, miksi jotain juhlaa vietetään. Eikö tärkeintä ole, kunhan vietetään?
Kukin saa toki juhlia juuri siitä syystä kuin haluaa. Halusin vain muistuttaa, että tulevana sunnuntaina meillä on mahdollisuus kiittää isiä, osoittaa heille arvostusta ja tarjota ansaittua huomiota viettäen lämminhenkistä perhejuhlaa. Siis hyvää isänpäivää!

Jesse Härkönen
Kirjoittaja on välivuotta viettävä lentopalloilun moniosaaja Kerimäeltä.

Viikon kysymys

Masentaako kaamos?

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...