0

Hengellisyyden ja maallisuuden törmäyskurssi – Kylän kollit herkuttelee pojan kasvukivuilla

Hauskaa, hulluttelevaa, muttei läheskään aina helppoa. Joskus liki mieltä raastavaa.
Sellaista oli uskovaisessa kodissa kasvaneen koulupojan elämä pienessä maalaiskylässä pari, kolme vuosikymmentä sitten Mikko Haaksluodon toisen kirjan mukaan.
Kerimäen Kumpurannassa syntynyt, Kotkassa nykyään asuva Haaksluoto avasi kirjailijan taipaleensa vuosi sitten ilmestyneellä esikoisteoksella Erälounas. Erälounas teki tutuiksi veljekset Vesan ja Pekan sekä joukon muita syrjäkylän poikia.
Kylän kollit seuraa pitkälti samojen Salokylän poikien elämää vajaan kymmenen vuoden aikavälillä, viidessä eri kertomuksessa.
Alussa Vesa on vasta menossa kouluun. Viimeisessä tarinassa ollaan sirtymässä 1990-luvulle ja Vesan oppivelvollisuus on päättymässä.

Haaksluodon värikäs, suorasukainen ja kaunistelematon heikkiturus -henkinen kirjoitustyyli jatkuu Kylän kolleissa. Tekstissä on runsaasti vuoropuhelua, jossa käytetty paikallismurre tuo autenttisuutta – saattaa tosin tuottaa vaikeuksiakin länsisuomalaiselle lukijalle.
Haaksluoto kirjoitti kaksi kertomuksista jo viisi vuotta sitten, kolme muuta syntyivät viime syksyn ja talven aikana.
– Kirjoittaminen alkoi kun saatiin lapsi nukkumaan, kuvaa hän.
Kylän kollit on sekoitus faktaa ja fiktiota. Vaikka pohjana ovat Haaksluodon omat kotikylän lapsuus- ja nuoruuskokemukset, monia tapahtuneita asioita on muutettu ja sekoitettu.
– Olen yrittänyt mennä niihin nahkoihin, missä olin kolmekymmentä vuotta sitten.

Juomat kuvaavat osaltaan kehityksen kaarta. Ensimmäinen tarina liikkuu harvinaista herkkua olleen ”limpskan” mässäilyssä, viimeisessä kännisekoillaan itse tehdyn kiljun voimalla.
Rempseitä ovat kuvaukset haparoivista ensikohtaamisista vastakkaisen sukupuolen kanssa, kun koulupojat etsivät tyttöjen suunnalta miehuuden identiteettiä, milloin räsypokan, milloin saunareissujen avulla. Kielenkäytössä ei kaunistella, vaan asioista puhutaan oikeilla nimillä.
Kun Haaksluoto aloitti yhteistyötä kustantajansa kanssa, hän tarjosi viittä eri käsikirjoitusta.
– Neutraalimmat ja siistimmät eivät menneet läpi. Kyllähän teksti voi jostakin tuntua kiusalliselta, mutta kun on kirjan kirjoittanut, pitää ottaa kaikki kritiikki vastaan.
– Nuoruus ja hulluus kulkevat käsi kädessä. Vanhemmiten sitä vaan ihmettelee mitä kaikkea on tullut tehtyä.

Iso osa kirjaa ovat Vesan pohdiskelut ja painiskelut herätyskristillisen kotitaustan ja maallisemman maailman törmäyksissä. Lapsuuden itsestäänselvyyksien kyseenalaistamiseen joutuu tuon tuosta, kun elämänpiiri ja -kokemukset laajenevat.
Rivien välistä paistaa kriittinen, mutta ei tahallisesti loukkaava henki. Vesa analysoi hurmoshenkisyyden monet puolet hyvinkin tarkasti.
Kylän kollien vahvuuksiin kuuluvat sivuosissa vilahtavat maalaiskylän värikkäät persoonat ja heidän sanontansa. Monen alkujuuri löytyy eläneistä ihmisistä. Alueen tuntevalle lukijalle lisäarvoa tuo, kun muistelee ja arvuuttelee kirjan hahmojen esimerkkejä.

Mikko Haaksluoto hymähtää ajatukselle, että rakennusinsinöörin työn voisi jo vaihtaa kirjailijan ammattiin.
– Tuntemattoman on ilman nimeä niin vaikea päästä pinnalle kirjallisuudessa.
Salokylän poikien seikkailut ovat nyt tauolla. Haaksluodolla on työn alla ihmissuhdesotkuromaani kahdesta eronneesta ja karanneesta, jotka yrittävät luoda uutta perhettä.
– Ärsyttää julkkisotsikot, että ”erosimme kuin aikuiset”. Eivät erot ole koskaan helppoja juttuja, niissä katkeaa monia suhteita.

Mikko Haaksluoto: Kylän kollit, Scarabe Kustannus, 2016, 252 sivua. ISBN 978-952-7133-06-4, www.scarabekustannus.com

Viikon kysymys

Masentaako kaamos?

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...