0

Harrastus, josta voi olla ylpeä

Jatkan hieman samoilla poluilla kuin Ari Ora viime viikon lasten harrastamista käsitelleessä kirjoituksessaan. Luin artikkelin, joka kertoi kahden nelikymppisen naisen harrastustenvaihtoviikosta. Himotreenaaja vaihtoi viikon ajaksi neljä kuntosalikertaa ja kolme juoksulenkkiä kirjojen lukemiseen. Kirjojen suurkuluttaja, joka ei harrastanut liikuntaa, kokeili, miltä tuntui hikoilla viikon ajan hot yogassa ja kuntosalilla.
Artikkelissa himotreenaaja kertoi suoraan vihaavansa kirjoja. Elämänsä aikana hän sanoi lukeneensa opiskeluun liittyvien kirjojen lisäksi ehkä viisi kaunokirjallista teosta. Arkisin hänen lukukokemuksensa koostui nettilehdistä ja blogikirjoituksista.
Hänen mielestään kirjat ovat haastavia ja vaikeita. Kokonaista kirjaa hän ei saanut viikon aikana luettua, ja tuskastui muutenkin paikallaan oloon, jota lukeminen vaati. Liikunta oli hänestä helpompaa.
Havahduin ajatukseen, että lukeminen ja kirjoista nauttiminen ei olekaan kaikille itsestään selvää. Kaikki eivät hallitse kirjojen lukemisen jaloa taitoa. He eivät jaksa tai osaa keskittyä monisatasivuisiin teoksiin. Heillä ei ole aikaa syventyä sanojen, lauseiden ja virkkeiden maailmaan.

Tämän asian huomaaminen ilahdutti minua suuresti. Ei siis se, että joku vihaa kirjoja tai kokenee ne vaikeiksi. Se on itse asiassa huolestuttavaa. Yle uutisoi keväällä, että nuorten sanavarasto surkastuu ja köyhtyy lukemisen puutteessa. Omalla ajallaan lukeva 17-vuotias hallitsee 50 000-70 000 sanaa, mutta nuori, joka ei lue, vain runsaat 15 000.
Nuoria ei kirjojen lukeminen enää oikein kiinnosta, ja se ei tiedä hyvää tulevaisuuden kannalta. Erilaisten tekstien lukeminen kehittää paitsi sanavarastoa ja itseilmaisua, se myös avartaa maailmankatsomusta ja auttaa ymmärtämään erilaisuutta. Se on tärkeää, jos aikoo pärjätä ja olla osa    moniarvoista yhteiskuntaa.
Mutta seikka, josta ilahduin, oli se, että kirjojen lukeminen on oikea harrastus. Olen välillä sortunut ajatteluun, että lukeminen ei olisi ”oikea” harrastus samalla tavalla kuin golf, laskuvarjohyppy, agility, viinit tai vaikkapa maratonjuoksu. Kun kohtaa uuden ihmisen tuntuu tyhmältä ilmoittaa harrastuksekseen lukeminen, koska kaikkihan lukevat, ei siihen mitään erityistä harrastuneisuutta tarvita.

Mutta kyllä tarvitaan, kuten himotreenaajan ja kirja-addiktin vaihtoviikko osoitti! Kirjojen lukeminen on harrastus, jonka hallitsemisesta on syytä olla ylpeä. Kaikki eivät siihen pysty. Tai mikä surullisinta, kaikilla ei ole siihen mahdollisuutta, joko puutteellisen lukutaidon takia tai sen vuoksi, että kirjoja ei yksinkertaisesti ole saatavilla.
Suomessa kirjat ovat vielä onneksi suhteellisen helposti saavutettavissa, kiitos kirjastolaitoksemme, mutta kirjastojen käyttämiseen ja kirjojen lukemiseen on kasvettava. Olisi ensiarvoisen tärkeää, että samalla kun lapsia autoillaan jääkiekkoharjoituksiin tai balettiin, käytäisiin hakemassa lapselle myös se kirjastokortti ja kannustettaisiin lukemisen pariin.
Kirja-addikti ei muuten onnistunut harrastusten vaihdossa sen paremmin. Hän kokeili hot yogan ja kuntosalin lisäksi myös tennistä ja lenkkeilyä. Liikunta ei antanut hänelle kiksejä eikä mielihyvää, ainoastaan migreenin.
Toiselle on helppoa liikunta, toiselle lukeminen. Molempia kannattaa kokeilla!
Anne Kaljunen
Kirjoittaja on kerimäkeläinen Metsämuseo Luston tiedottaja.

Viikon kysymys

Masentaako kaamos?

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...