0

Jokainen lapsi on harrastamisen arvoinen

Jokaisella lapsella Suomessa tulee olla mahdollisuus ainakin yhteen harrastukseen. Harrastaminen yhdessä muiden lasten kanssa on parasta syrjäytymisen ehkäisyä.
Jokaisen tulisi saada kokea yhdessä tekemisen, oppimisen ja liikunnan riemua harrastusten kautta – perheen varallisuuteen katsomatta. Valitettavasti muun muassa urheilun harrastamisen hinnat ovat Suomessa karanneet käsistä. Urheilusanomien 2015 tekemästä laajasta selvityksestä käy ilmi, että kilpa- ja harrasteurheilun maksut ovat kaksin- tai jopa kolminkertaistuneet kymmenessä vuodessa.

Tutkimusten mukaan esimerkiksi jääkiekkoa pelaavan pojan harrastukseen saattaa vuositasolla upota rahaa lähes 9 000 euroa.
”Jotkin lajit ovat jo eliitin yksinoikeus. Edes keskiluokkaan kuuluvilla vanhemmilla ei ole pian varaa siihen”, sanoo liikuntasosiologian professori Hannu Itkonen. ”Puhutaan äärimmäisen suuresta yhteiskunnallisesta ongelmasta, johon olisi jo pakko puuttua”, Itkonen vaatii.
Tuoreimman nuorisobarometrin mukaan 35 prosenttia alle 29-vuotiaista nuorista on lopettanut tai jättänyt harrastuksen aloittamatta rahanpuutteen vuoksi. Edellä mainittu vauhdittaa osaltaan terveys- ja hyvinvointierojen kasvua ja liikunnallisesta elämäntavasta syrjäytymistä.
Kun sote-tehtävät lähtevät kunnista maakuntiin, kuntien tehtävät koulujen ja vapaa-ajan tekemisen osalta nousevat entistä tärkeämpään arvoon. Silloin meidän tulee tehdä kuntapolitiikassa kaikkemme sen puolesta, että jokaisella lapsella on mahdollisuus harrastaa.

Mitä asian hyväksi voidaan Savonlinnassa tehdä? Kartoitetaan ja kootaan koko kaupungin kattava harrastusvalikko, josta käy ilmi kansalaistoiminnan, urheilun, kulttuurin, vapaan sivistystyön ja omaehtoisen toiminnan mahdollisuudet, tilat, tarjoajat, tapahtumat ja tuet. Tämä istuu luontevasti sote-uudistuksen jälkeisen kunnan rooliin nuoriso-, koulutus- ja sivistystoiminnan keskuksena. Näin voidaan myös markkinoida kuntaa ja sen palveluja.
Pienituloisten perheiden lapsille ja nuorille pitäisi kohdentaa toimeentulotukea harrastuskustannuksiin. Nyt kustannuksia korvataan vaihtelevasti eri kunnissa eikä yhteistä käytäntöä ole.
Lisäksi toimeentulotuen byrokratia on tarpeettoman raskas. On syytä selvittää mahdollisuus tarjota toimeentulotuen asemasta palveluseteli harrastuskustannuksiin. Koulujen ovet tulee olla auki kaikille. Tehdään kouluista yhteisöllisiä toimintakeskuksia. Otetaan koulujen tilat ja välineet aktiiviseen harrastuskäyttöön. Kaikkeen toimintaan ei tarvita opettajia tai ohjaajia: riittää, kun ovet ovat auki. Luottamus lisää vastuuntuntoa niin lapsilla kuin aikuisillakin.

Tehdään kirjastoista entistä monipuolisempia lainauskeskuksia. Kun harrastusvälineitä voi lainata, uuden harrastuksen kokeilemiseksi ei tarvitse hankkia kalliita välineitä, jotka mahdollisesti jäävät käyttämättömiksi. Joistakin kirjastoista voi nykyään lainata monipuolisesti erilaisia tavaroita ja huolto- ja vastuukysymyksiin on jo olemassa toimivia malleja.
Edellytetään esimerkiksi avustuksia saavilta järjestöiltä ja urheiluseuroilta avoimien ovien päivien, kokeilemisen mahdollisuuksien, uusien pelaajien vuorojen ja vastaavien tutustumistilaisuuksien järjestämistä. Harrastustoiminnan aloittamisessa on tärkeää, että kunta tarjoaa matalan kynnyksen mahdollisuuksia.

Ari Ora
Kirjoittaja on Punkaharjun  Kokoomus ry:n puheenjohtaja.

Viikon kysymys

Masentaako kaamos?

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...