0

Ruusu kaikille maaseudun naisille

Ylihuomenna vietetään YK:n kansainvälistä maaseudun naisten päivää. Päivällä tahdotaan korostaa maaseudun naisten osuutta yhteiskunnan hyvinvoinnista. Halutaan tuoda esille heidän panoksensa maaseudun ja syrjäkylien kehityksessä, sekä taistelussa köyhyyttä vastaan kaikkialla maailmassa.
Un Women on YK:n tasa-arvojärjestö, joka on tyttöjen ja naisten puolestapuhuja. Uutiset kertovat, että Pakistanissa 1200 naista on saanut oikeudet viljelemäänsä maahan, joka perinteisesti on kuulunut miespuolisten heimojohtajien maaksi.
Järjestön tuella on koulutettu 50 naista muurariksi. Aluksi miehet olivat sitä mieltä, että naiset ovat vain tiellä työmaalla. Kun naiset havaittiin tarmokkaiksi työtekijöiksi, heidät hyväksyttiin tasavertaisiksi työtovereiksi.
Meilläkin neuvontajärjestöjen avulla maaseudun naisia on koulutettu selviämän arjen haasteista.

Jo 30-luvulla Maatalous-naiset järjestö paneutui maaseudun naisten kouluttamiseen. Ensimmäisiä kursseja oli sillikurssi. Suomen Sillikonttori tuki kutakin kurssia antamalla puolitoista kiloa silliä ja 50 markkaa rahaa. Kursseille osallistui 12 000 naista.
Seuraavalla vuosikymmenellä kehitettiin sivuelinkeinoja kudonnan ja kotitalouden parissa. Puutarhat otettiin hyötykäyttöön. Pitopalvelua kehitettiin ja neuvottiin rakentamaan kellareita.
Lapin matkailua käynnisteltiin ja paikallisia pyydettiin ottamaan turisteja kotimajoitukseen. Oli mielenkiintoista katsella Lustossa filmiä, joka kertoi Lapin matkailun alkuajoista. Elettiin retkeilymajojen rakennusvaiheita ja kansallispukuiset naiset palvelivat turisteja laavuilla vaatimattomissa olosuhteissa.
1950-luvun haaste oli olympiakisat. Järjestettiin kilpailu Kylät kauniiksi, jolla kannustettiin kiinnittämään huomiota asuinympäristön viihtyvyyteen. Kävi kuitenkin niin, että kisaturistit eivät liikkuneet juuri pääkaupunkia kauemmaksi, mutta ympäristön viihtyisyys maaseudulla parani.

Kisojen aikana maaseudun naiset muonittivat kisavieraita. He valmistivat ruokaa 22 koululla. Pehmeillä pihoilla avojaloin kulkemaan tottuneet naiset kertovat muistelmissaan kuinka valtavasti jalkoja särki kovilla alustoilla liikuttaessa.
50-luvun lopulla, juuri kansakoulusta päässeenä osallistuin kurssille, jossa puhuttiin kenkien hoidosta. Tuosta tapahtumasta jäi pysyvästi muistiin lause, ”missä voi sulaa siellä nahka palaa”. Tässä nykyisessä ajassa, jossa uusavuttomuus vallitsee, neuvontajärjestöt eivät jää työttömiksi.
Professori Pirjo Siiskonen pohtii väitöskirjassaan maatilan emännän ja isännän roolia muuttuvassa maataloudessa.
Hän toteaa, että 50 vuotta sitten maaseudun nainen oli maatilan emäntä. Nykyään maaseudun naiset ovat palkkatöissä tilan ulkopuolella, eikä tyypillistä maaseudun naista enää ole. Tehdessään vertailua miesten ja naisten välillä hän toteaa, että naiset ovat sosiaalisempia ja heillä on usein parempi kielitaito kuin miehillä. Siiskonen toteaa: ”Panen toivoni maaseudun naisiin.”
Toivo on ollut maaseudun naisissa silloinkin, kun työkuntoiset miehet olivat rintamalla, tai kun sodasta monet miehet palasivat fyysisesti tai psyykkisesti vammautuneina. YK:n liitto toteaakin, että suuri kiitos yhteiskunnan hyvinvoinnista kuuluu maaseudun naisille.
Enni Holi
Kirjoittaja on kirjoittelua
harrastava punkaharjulainen.

Viikon kysymys

Masentaako kaamos?

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...