0

Uskosta ja siinä elämisestä

Tässä ensimmäisessä kolumnissani kerron pienen tositapahtuman viime keväältä, Suomen sarjakiekkoilun ylimmältä tasolta. Tarina liittyy varmempaakin varmempaan kevään merkkiin, liigan pudotuspeleihin, eli playoffeihin eli pleijareihin. Tarkemmin sijoitettuna kuudenteen välieräkamppailuun Oulun Kärppien ja Mansen kiekkoylpeyden Tapparan välillä.
Kun peliä on viisi sekuntia jäljellä, olen valmis paiskaamaan läppärin kannen lapsellisesti kiinni. Toinen suosikkijoukkueeni Tappara on painostanut erän lopun, mutta on edelleen maalin verran jäljessä. Finaalipaikka oli tamperelaisten otettavissa. Kiekko runnotaan vielä kuitenkin Kärppä-maalin taakse, josta joku saa sen väljemmille vesille, kohti siniviivaa. Siellä odottelee ottelun vihoviimeistä tilaisuuttaan Tapparan tenavatähti Patrik Laine. Hän ottaa pari potkua eteenpäin ja laukoo. Kamera tärähtää, mielestäni. Voin toki erehtyäkin.
”Ei voi olla totta!”

Nelosen selostaja toistaa tuon noin viisitoista kertaa putkeen.
” Ei mitään järkeä.”
Näin toteaa hänen vierellään kommentaattori Mika Kortelainen. Seisoin suu auki ja katsoin keskiympyrässä tanssivaa Lainetta ja Hakametsän hallia, joka huutaa, taputtaa, tanssii, itkee ja nauraa. Kyllä minun oli uskottava, Tappara tasoitti pelin Laineen lämärillä sekunti ennen loppua.
Kävin hakemassa juomista ja istuin vihdoin takaisin sohvalle odottamaan jatkoajan alkamista. Mietin tilannetta yhä uudestaan. Yksi sekunti ei ole pitkä aika, ei siinä paljoa ehdi. Olen ollut todistamassa, kun oluttölkkiä koetetaan tyhjentää siinä ajassa. Ei onnistunut.

Pari kesää sitten Tenojoella jalkojeni vieressä perhosta irronnut lohi oli haavini ulottuvillani sekunnin. En ehtinyt. Jos kiekko olisi hipaissut jotain pelaajaa matkallaan, olisiko se ehtinyt maaliin? Entä jos Hakametsän hallin ilman mikrovirtaukset olisivat kääntyneet kotijoukkuetta vastaan ja keskittäneet voimansa kiekon blokkaamiseen?
Jossittelivatko Kärppä-pelaajat silloin pukukopissa ennen jatkoajan alkua? En usko. Entä miten suhtautuivat kannattajat? Varmasti jossittelivat, me urheilufanit sorrumme siihen aina uudestaan. Entä uskoivatko Tapparan pelaajat pystyvänsä tasoittamaan ottelun aivan lopussa? Luultavasti uskoivat, koska he ovat tehneet sitä lähes koko ikänsä. He ovat uskoneet johtoasemansa kestävän, uskoneet pystyvänsä tekemään vähintään yhden maalin enemmän kuin vastustaja. Entäs sitten uskoivatko Kirvesrintojen kannattajat? En usko että suurin osa uskoi, muutamat tekivät ehkä niin.

Toivominen on eri asia kuin uskominen. Kovassa toivomisessa on joka elämän asiassa se riski, että pettyy. Mutta vastaavasti onnistuminen tuntuu paremmalta. Jos tasoitus olisi tullut viisi minuuttia aikaisemmin, en muistaisi tuota ottelua enää kymmenen kauden päästä. Nyt voin vannoa että kyllä, Patrik Laineen voiton (tai oikeastaan tasoituksen) tanssi on piirtynyt mieleeni luultavasti ikuisesti.
Samalla lailla muistan sen kokeen, jonka läpäiseminen jäi puolesta pisteestä kiinni. Tämä homma toimii siis myös negatiivisen kautta.
Lisäksi muistan tietenkin myös ne kerrat, jolloin oma suosikkijoukkueeni on hyytynyt viime sekunneille. Jäätävän kliseinen sanonta on, että elokuvissa ja urheilussa kaikki on mahdollista. Voisiko sitä sanoa ylipäätään kaikesta? Uskokaa mahdottomaan, niin yllätytte.

Elias Nolte
Kirjoittaja on Parikkalan lukiossa opiskeleva punkaharjulainen.

Nuori, Nuori, kirjoita Puruveteen – Elias Nolte aloittaa lehdessä Nuorten silmin -kolumnit

Punkaharjulla asuva ja Parikkalan lukiossa opiskeleva Elias Nolte aloittaa Puruvesi-lehden ensimmäisenä Nuorten silmin -kolumnikirjoittajana.
Puruvesi-lehti tapasi viime lukuvuoden loppumetreillä Punkaharjulla ja Kerimäellä työskenteleviä opettajia, ja tapaamisessa heräsi innostus tarjota lehdestä palstatilaa nuorille, joilla on kirjoittamisen paloa.
Opettajat veivät viestiä kouluille, ja loppuvuoden aikana on kehkeytymässä kirjoittajien rinki.
Toiset nuoret kirjoittavat useammin, toiset harvemmin. Mutta yhteistä nuorille ja heidän teksteilleen on se, että aiheet ovat nuorten omasta elämästä ja kiinnostuksen aiheista. Aihepiiri on vapaa.
Elias Nolte ehti ensimmäisenä ja kirjoittaa tällä sivulla nuorten maailmasta ajankohtaista asiaa.

Jatkoa seuraa, ja Noltekin kirjoittaa jatkossa sitä mukaa kuin viimeisen kouluvuoden kiireet antavat myöten.
Puruvesi-lehti julkaisee mielellään kaikkien muiden kuin nyt esillä olleiden nuorten – ja lasten – kirjoituksia. Niitä voi lähettää toimitukseen osoitteella janne.tiainen@puruvesi.net.
Käytännön asioista, kuten tekstien mitoista ja kirjoittajien valokuvista voi myös soittaa suoraan päätoimittaja Janne Tiaiselle numeroon 044-783 4244.
Ja vinkiksi nuorille: teksteistä myös maksetaan pieni rahallinen korvaus.

Viikon kysymys

Masentaako kaamos?

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...