0

Punkaharjun Elmeristä tulee hypokoira Joonas Pylkkäselle

Joonas Pylkkänen, 17,  silittelee tummanpuhuvaa ja terhakkaa koiranpentua. Vaikka kyseessä on noin 15-viikkoinen pentu, se on hyvässä kasvun vaiheessa.

Tsekinpaimekoira Elmeri katselee luottavaisena nuorta isäntäänsä. Elmeri on hihnassa, jossa lukee: ”Koulutus hypokoiraksi”.

Elmeristä koulutetaan juvalaiselle Joonas Pylkkäselle paitsi päivittäinen kaveri, myös paljon muuta. Siitä tulee lähimmän vuoden, puolentoista aikana hypokoira diabetesta sairastavan Pylkkäsen turvaksi.

Hypokoira on turvakoira, joka hajuaistillaan paljastaa, jos diabeetikon sokeriarvot alkavat laskea. Koira haistaa sokeriarvon laskun ja muistuttaa ihmiselle, että nyt aika tehdä jotakin: esimerkiksi lasillinen mehua korjaamaan sokeritasapainoa.

Käytännössä koira merkkaa ihmisen, kun se huomaa muutoksen veren sokeriarvoissa. Merkkaaminen voi tarkoittaa esimerkiksi kuonolla tökkäistä vatsaan, jos diabeetikko on istuallaan tai makuullaan. Koira myös koulutetaan noutamaan diabeetikolla esimerkiksi mehupurkki ja myös sokeriarvomittari.

Hypokoira oppii yleensä haistamaan  myös liian korkeat sokeriarvot, mutta koulutuksessa pääpaino on alhaisten arvojen tunnistamisessa. Liian alhainen veran sokeriarvo voi johtaa tajuttomuuden ja kuolemaan.

Joonas Pylkkäsen äiti Sari Pylkkänen sanoo, että hypokoira voi pelastaa diabeetikko hengen, jos tämä on esimerkiksi nukkumassa ja sokeriarvot painuvat vaarallisen alas.

Käytännössä hypokoira on aina ”töissä” eli varjelemassa tässä tapauksessa isäntäänsä Joonas Pylkkästä.

Mutta ennen kun Elmeri on valmis tehtäväänsä, se käy isäntäperheensä kanssa lävitse perusteellisen koulutuksen. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, Elmeri on valmis tehtäväänsä noin 1,5-vuotiaana.

Koulutus on paitsi hyvin tiivis, myös kallis. Sari Pylkkäsen mukaan kustannukset lasketaan tuhansissa euroissa, ja hän kiittääkin Hankkijaa ja Juvan Kettulan Neste -huoltoasemaa, jotka lähtivät sponsoriksi koulutukseen.

– Diabetesliiton virallinen hypokoirakoulutus Karjaalla alkaa syyskuun 3. päivä ja kestää puolitoista vuotta. Kerran, pari kuukaudessa on koulutusta Karjaalla, ja väliaikoina treemamme kotioloissa joka ikinen päivä. Koulutukseen kuuluu tietty määrä kokeita, jotka on läpäistävä päästäkseen seuraavalle tasolle.

Pylkkästen tavoitteena on koulia Elmeristä avustaja Joonaksen tueksi ja turvaksi, kun hän muuttaa omilleen kotoaan Juvalta tulevaisuudessa.

Tällä hetkellä Joonas Pylkkänen opiskelee putkimieheksi Etelä-Savon ammattiopistossa ja valmistuu parin vuoden päästä. Hän itse arvioi, että sen jälkeen voi olla aika etsiä oma koti – yhdessä Elmerin kanssa.

Sari Pylkkäsen mukaan idea hypokoirasta syntyi alkuvuodesta ystävän Facebook-päivityksestä, jossa kerrottiin hypokoirista.

– Sain silloin vasta tietää että hypokoirille on olemassa koulutus, jossa omasta koirasta voi kouluttaa hypokoiran.

Joonas Pylkkänen sairastui diabetekseen, kun oli vuoden ja neljän kuukauden ikäinen.

– Diabetes on ollut kauan perheemme arkea, ja Joonas on pian sen ikäinen että, muutto kotoa alkaa tulla ajankohtaiseksi. Tietenkin meillä vanhemmilla on suuri huoli siitä, miten hän pärjää diabeteksen kanssa yksin omassa kodissa. Facebookin hypokoira-päivitys sattui oikeaan ajankohtaan, ja ajattelin että siinä olisi ratkaisu meille.

Asiat lähtivät rullamaan hurjalla kyydillä.

– Ensin mietimme pitkään ja hartaasti, minkä rotuista koiraa alamme etsimään. Meillä on kaksi koiraa ennestään, mutta katsoimme parhaimmaksi ratkaisuksi hommata Joonakselle oman koiran,  josta aletaan kouluttamaan hypokoiraa.

– Meillä oli onni matkassa, ja ystävän kautta tutustuimme tsekinpaimenkoiriin. Minulle rotu oli aivan uusi, mutta ihastuimme siihen heti. Koiran koko ja olemus miellytti myös Joonasta, joten alkoi pennun etsintä.

Hypokoiraksi sopiva rotu löytyi noin sadan kilometrin päästä Punkaharjulta, jossa toimii Mirja Konnun Kennel Harjusalama.

– Saimme kuulla, että yksi narttu oli astutettu Punkaharjulla, ja otin yhteyttä kasvattajaan. Kun tiineys varmistui, menimme koko perheen voimin tutustumaan Mirjaan ja koiriin. Tsekinpaimenkoira rotuna on aika uusi Suomessa, joten pentuja on saatavilla aika vähän. Lisäksi kasvattajat ovat tarkkoja, kenelle pentuja luovuttavat. Tsekinpaimekoira ei ole sohvaperuna, vaan tarvitsee aktiivisen kodin, jossa sen kanssa touhutaan ja harrastetaan.

Pennut syntyivät huhtikuun lopulla, ja yhdestä tuli uusi perheenjäsen Pylkkästen perheeseen.

– Haimme Elmerin pari päivää ennen juhannusta kotiin, ja ensimmäisistä päivistä lähtien alkoi koulutus. Jos Joonaksella on sokerit alhaalla, hän syöttää koiraa kädestä tai iholta. Pennulle opetetaan ihan perustottelevaisuutta ja yritetään totuttaa erilaisiin tilanteisiin ja paikkoihin. Muuten Elmeri viettää onnellista pennun elämää.

Valmistuttuaan hypokoira saavat viralliset hypokoiraliivit ja hypokoiran käyttäjä hypokoirapassin. Suomessa on tätä nykyä muutamia kymmeniä virallisia hypokoira, ja niiden määrä kasvaa.

– Joonas on sitoutunut koulutukseen ja asuu niin kauan kotona että saadaan koira koulutettua. Elmeristä on jo nyt tullut rakas perheenjäsen, joka hoitaa samalla myös karvaterapeutin virkaa. Joonaksen sokeriarvot ovat jo  parantuneet huomattavasti sen jälkeen kun koira tuli perheeseen, Sari Pylkkänen naurahtaa.

Myös Joonas Pylkkänen on kiintynyt Elmeriin.

– On hienoa saada elämään uutta aktiviteettia. Minulla on myös iso vastuu huolehtia Elmeristä, ja toisaalta se huolehtii minusta. Elmeri tulee varmasti helpottamaan elämääni monella tavalla, Joonas Pylkkänen miettii.

Viikon kysymys

Masentaako kaamos?

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...