0

Mikä tekee lomasta loman?

Pidettiin lasten kanssa pikku palaveri. Mitä tänä kesänä pitäisi ehdottomasti tehdä? Yksivuotiaan kommentteja en oikein vielä ymmärtänyt, mutta vanhempien lasten suusta telttailu, kesämaa, krokettiottelu, eväsretki, iltapala kalliolla, kalaretki, mato-onginta, pesäpallo, lippajätskit, torikahvit, tivolivierailu ja mansikkakakkukestit tulivat kuin kuin apteekin hyllyltä. Niinhän se on, kesällä on hienoa touhuta kaikenlaista.

Mutta, miten saisi laadittua täydellisen aikataulun kesäloman viettoon? Kesän aikanahan pitää, lasten listan lisäksi tietenkin, käydä polttareissa, häissä, kesäjuhlissa, tavata muualle muuttaneet vanhat kaverit, puhdistaa katto sammalesta, maalata sokkeli, käydä talkoissa ja to do -listahan tuntuu vaan jatkuvan ja kasvavan. Monilla on varmasti myös elävästi mielessä mökkireissujen työleirikuvaukset.

Jos lomailu menee jatkuvasti suorittamiseksi, ollaan kyllä pahasti poissa kurssista. Jos koko ajan pitää tehdä jotakin, on peli jo menetetty.
Jossakin välissä pitää muistaa myös lomailla. Loman ideana on kuitenkin akkujen lataaminen pitkien talvikuukausien varalle. On hyvä välillä pysähtyä. Olla vaan. Tylsistyä.
Valitettavan usein olen itsekin sortunut aikatauluttamaan omat lomamenoni niin tiukalle, että menossa olevan tapahtuman aikana on jo alettava miettimään seuraavaa. Ehdottomasti huono idea. Tapahtuma jää torsoksi, kun mieli on jo seuraavassa.

Nykyihminen on tottunut elämään tarkan aikataulutetusti. Kalenterista voi katsoa monta viikkoa eteenpäin, missä pitää milloinkin olla. Onko tyhjä kalenteri liian jyrkkä muutos normaaliin? Vai voisiko juuri kalenterissa ollakin ratkaisu? Lomalainen voi merkitä kalenteriin vaikkapa kolme kokonaista päivää kestävän, ”en tee mitään”-merkinnän. Jos on tottunut kalenteria noudattamaan, tämän pitäisi taata kolme päivää löhöilyä, EM-jalkapalloa, Olympialaisia tai vaikkapa kalastelua. Aion kokeilla. Ainakin kaksi päivää.
Kaksi vuotta sitten keväällä hommasin kiepin sähköjohtoa ja ajattelin, että sopivan kelin tullen vedän johdot valmiiksi sähkömiehen asennettavaksi. Idea oli hyvä, mutta ongelmahan on sopivan ilman löytäminen.
Kun paistaa aurinko, on aina jotakin muuta tekemistä. Lapset haluavat uimaan, mökillä pitää käväistä, veneily on ihan parasta auringon paisteessa jne. Kuka nyt tuollaista ilmaa tuhlaa johtojen pujottelemiseen? Kuumakin tulee.. Kun taas on viileä keli, ei ole mukavaa värjötellä välikatossa. Jos taas laittaa liikaa päälle, eihän siellä katon välissä mahdu edes liikkumaan. Joko olen huippu keksimään tekosyitä tai sitten niillä autokatoksen uusilla valoilla ei ole oikeasti niin suurta väliä.
Ihmisen pitää olla itselleen armollinen. Ei se haittaa, jos ei aina onnistu tai ennätä. Ensi vuonna voi yrittää uudelleen. Niinpä, olen jo kaksi kertaa antanut itselleni elokuisen anteeksiannon. Jokohan tällä lomalla saisi piuhat vedeltyä?

Sami Mikkonen
Kirjoittaja on Enonkosken koulussa
työskentelevä savonlinnalainen
opettaja.

Viikon kysymys

Masentaako kaamos?

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...