0

Vanhaa perinnettä

Kesän erilaiset tapahtumat liikuttavat lomailijoita. Maatalousnäyttelyt ja perinnepäivät ovat koonneet vuosi vuodelta tapahtumiinsa paljon lapsiperheitä. On hienoa, että maataloudesta vieraantunut sukupolvi johdattelee jälkikasvunsa maatalouden alkulähteille.
Jokin aika sitten luin mainoksen lasten omista maatalousnäyttelyistä, jotka järjestetään Haapajärven ammattiopistolla. Lemmikkieläimiä ja puhtailla pahnoilla köllöttelevien possujen elämää on lasten mukava seurata. Niiden kylkeäkin voi näyttelyissä aidan rakosesta rapsuttaa. Ja possut röhkivät tyytyväisyyttään.

Eräs vanha perinne, joka on ollut hankala tuoda nykyihmisten tietoisuuteen, on muurahaisten munitus. Sotien jälkeen sivuelinkeino oli iso bisnes etenkin Karjalassa.
Tämä katoavaan kansanperinteeseen kuuluva puuha on ollut paljon sitkeyttä vaativa. Perinnettä elvytetään nykyään joissakin metsäopistoissa ja eräopaskursseilla. Ruokolahdella kulkee retkeilyreitti, jonka varrella on nähtävänä munituslaani.
Munien keruu alkoi juhannuksen tietämissä ja kesti yleensä heinäkuun loppuun. Välittäjät ilmoittivat paikallisissa sanomalehdissä, koska ostot aloitetaan. Eräs välittäjä kertoi, että kymmenen vuotta sitten ahkerimmat kerääjät pääsivät parinsadan euron päiväpalkoille. Arvokasta vientitavaraa välitettiin etupäässä Saksaan lääketeollisuuden tarpeisiin. Pietariinkin munia toimitettiin herrasväen herkuksi.

Tapasin hiljattain kyseisessä puuhassa mukana olleen ikäihmisen. Hän kertoi itse tapahtuman kulkeneen suurin piirtein näin.
Puuhaan lähdettiin aamuvarhaisella lapio olalla, kangassäkki ja seula kainalossa. Muurahaiskeossa munat sijaitsevat pesän alaosassa. Sieltä niitä kaivettiin ja laskettiin karkean seulan läpi säkkiin. Seulaan jäivät suurimmat roskat.
Säkki kannettiin munituslaanille ja kumottiin sen keskelle. Laanina toimi iso laakea kivi tai tasaiselle alustalle levitetty lakana. Keon ympärille tehtiin lehdeksistä rinki. Munien lajittelutyön suorittivat muurahaiset itse. Ne alkoivat siirtää munia lehdesten alle. Jos muurahaiset laiskistuivat, huijattiin niitä ripottelemalla kasalle muutamia pisaroita vettä. Muurahaiset luulivat sateen alkava ja kiirehtivät työtänsä.
Kun työ oli suoritettu, koottiin munat lehdesten alta ja vietiin saunaan kuivumaan. Kuivaus ei juuri tilavuuteen vaikuttanut. Niille kävi kuin ihmiselle vanhetessaan, pinnat vähän rypistyivät, kertoi kerääjä.

Kerran istuimme ruskamatkalla nuotiotulilla. Makkaroiden paistumista odotellessa opas kertoi muurahaisten munituksesta. Asiaan hän oli perehtynyt eräopaskurssilla.
Hänen mukaansa munat ovat ihan kelpo syötävää. Maultaan ne muistuttavat kananmunan makua. Kun munat paistuvat sopivat rapeiksi, ovat ne kuin riisimuroja. Niin kiehtovasti opas asiasta kertoi, että olisin ollut valmis tutustumaan kyseiseen makuelämykseen, mikäli siihen olisi ollut mahdollisuus.

Parin sukupolven aikana maailma on paljon muuttunut, mutta vanhan kansan osaamista ei pidä päästää unohtumaan. Heidän taitojaan pitää tuoda esille uusien sukupolvien tietoisuuteen.
Elämä esivanhemmillamme on ollut jokapäiväistä taistelua toimeentulosta. Kaikki keinot on ollut otettava käyttöön elossa pysyäkseen. Luonnosta on löytynyt monenlaisia särpimen ja lisäansion mahdollisuuksia. Muurahaisten munitus on ollut yksi niistä.

Enni Holi
Kirjoittaja on kirjoittelua
harrastava punkaharjulainen.
Jos muurahaiset laiskistuivat, huijattiin niitä ripottelemalla kasalle muutamia
pisaroita vettä.

Viikon kysymys

Masentaako kaamos?

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...