0

Keväisiä ajatuksia

Tämä oli karkausvuosi ja karkauspäivä kiinnosti kovasti. Naapurin Eino odottaa aina karkausvuotta kuin kuuta nousevaa. Hänellä on varattu monta metriä hamekangasta kosijoille. Nyt hän epäili ettei se ehkä riitäkään kuin minihameisiin. Hänellä on hyvä itsetunto kuten miehellä pitää ollakin. En minäkään menisi kosimaan mielensäpahoittajia.
Kävin kuitenkin katsomassa kankaan etukäteen ja päätin etten kosikaan kun kangas oli niin rumaa.
Eila puolestaan ihastui kankaaseen ja harmitteli ettei voi kosia kun on jo naimisissa ja kaksinnainti on Suomessa kielletty. Harmi, sulle mä oisin vastannu myöntävästi, sanoi Eino ja kertoi, että hän ei ole mustasukkainen ja kyttäävä tyyppi. Eila saisi asuakin missä haluaa ja kenen kanssa vaan, koska avioliiton ei kuulu olla kahle.
Kosimatta nyt kuitenkin jäi, ehkä sitten neljän vuoden kuluttua. Eipä tuo liitossa olokaan kuulosta aina kovin ruusuiselta. Kuuntelin aamukävelyllä ollessani yhden perheen riitelyä, kovaäänistä kuin ooppera-aaria.
Selvisi että kumpikaan ei rakasta toistaan. No, silloinhan on kaikki hyvin, erotkoot vaan. Mutta talo ei mene kaupaksi, pankki ei anna lisälainaa ja lapset kärsisivät koulun vaihdosta, jne, jne. Jos ja jos, niin sitten olisi kaikki taas hyvin.

Minulla on edessä mukava perjantai-ilta kissan kanssa. Kissa odottaa tv:n edessä lintuohjelmaa ja filmiä vedenalaisista kaloista, se on sen lemppari. Kissa on takuuvarmaa seuraa: kehrää minut nähdessään ja istuu sylissä koko illan ja nukkuu yön vieressäni.
Perjantai-iltojeni viihdettä ovat radion puhelintoivekonsertit. Monelle soittajalle on suuri asia päästä esittämään toiveensa. Samalla he kertovat melkein koko elämäntarinansa kuuntelijoille. Esimerkiksi näin:
Radiosta, hyvää iltaa! Missäpäin Suomea asutte?
Iltoo. Kemissä ollaan.
Mitä kuuluu Kemiin? Joko on sauna lämpiämässä?
Sauna lämpii jo. Viime yön valavoinki ku ol kuutamo ja kahesti muutennii pittää yölä vessassa käyvä. Kovvoo löylyy ei voi ottoo kun on syvämessä vajjaatoimintaa, käyp ahistammaa.
Vai niin. Sepä ikävää. Mutta kuitenkin kotona pystytte asumaan?
Kyllä, vaikka mammalakkii ol ohitusleikkaus viime tammikuussa, mut toimeen tullaan. Musiikkii kuunnellaan ja joskus käyvään karaokkee laulamassa.
Vai niin, sehän hauskaa! Mitä siellä laulatte?
No tankoja mie laulan aina. Niinku Valoa yössä ja Makasiinin luona. Mut amatöörihän mie oon ja manakeri.
Kemi taitaa olla mukava paikka, sielläkö aiotte asua edelleen?
Missäpä se köyhä muuala. Tänne miut pittää hauvatakkii.
Muu paikka ei käy? Onhan meillä Rovaniemelläkin kaunis hautausmaa.
Ei, hyvänen aika, enhän mie tunne sieltä kettään!
Nyt pannaan soimaan tämä toiveenne ”Liljankukka.” Haluatteko lähettää terveisiä?
No terveisii Mirjale ja Otolle jos kuunteloovat, oltii samalla matkalla Tallinnassa. Ja Aunelle nuapuriin ja sen tytölle Kiinaan. Ja kaikille jotka luuloot miut tuntevaasa, terveiset.

Samoin, kissalta ja minulta,keväiset terveiset kaikille jotka luulevat meidät tuntevansa!
Leena Turtiainen
Kirjoittaja on kerimäkeläinen,
jolla pysyy kynä hyvin kädessä.

Viikon kysymys

Masentaako kaamos?

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...