Onks pakko, jos ei taho?

28.01. 08:54

Talvi tuli, pitkästä aikaa. Siis ihan se oikea talvi, kunnon pakkasine ja lumihankineen. Sen myötä moni ilmastonmuutokseen totuttautunut henkilöauto otti televisiosta T-paitamuotiin siirtyneen linjan: Onks pakko, jos ei taho?

No eihän se ole, minkäpäs sillä siunaaman sekunnilla teet, jos kulkupeli toteaa aamulla tai kesken matkan, että kevväämmällä ois parempi aika. Ja siitäpä päästään taas perisuomalaiseen ilonaiheeseen, valitukseen.

Kun edellistalvina siunailtiin loskaa ja liian lämmintä talvea, on nyt päädytty noitumaan paukkupakkasten ja lumentulon kiroja. Vaan on se aikoihin eletty, jos suomalainen ei tiedä mitä on talvi.

Etelä-Suomessa se uutisten perusteella yllättää joka vuosi, mutta että meillä asti?

Onneksi ihmisillä on vielä talvenkestoa. Ei meillä onneksi sentään vielä olla Yhdysvaltojen mallissa, suljeta kouluja ja virastoja, jos lunta tulee päivän, pari taivaan täydeltä. Ei hyvänen aika, etteenpäin sanos mummokin hangessa!

Vuoden 2009 tilastoja pukkaa nyt joka tuutista. Niitä lukiessaan huomaa väkisinkin, että yksi on joukosta poissa.

Muutamalla nuijankopauksella Savonrannan kunta lakkasi reilu vuosi sitten olemasta. Eikä sitä näy enää yhdessäkään tilastossa, pelkkää Savonlinnan kaupunkia tarjotaan.

Vaan Savonrannalla ollaan yhä savonrantalaisia. Kokeilkaapa sanoa syntyperäiselle savonrantalaiselle, että mitäs tietää savonlinnalainen! Joko vastassa on hurtti huumori, tai pahemman luokan ärrinmurrin.

Moni vastusti kuntaliitosta ja pelkäsi sen seurauksia, mutta pakko oli, vaikkei tahtonut. Ei se ensimmäinen vuosi nyt niin radikaalisti katukuvassa eikä palveluissakaan näkynyt.

Entisen kunnan vuokralaiset tosin huomasivat asuvansa nykyään kaupungissa, kun vuokria korotettiin. Kesällä todettiin, ettei Pukkivirran sillalle saatu enää kukkalaatikoita maisemaa kaunistamaan.

Mielenkiintoista oli Savonrannan aluejohtokunnan syksyllä lehdessä esiin tuoma havainto: Rahaa jää käyttämättä, tehkää, kuntalaiset, ihmeessä aloitteita! Kertokaa, mitä kunnasta puuttuu, rahat pitää saada käyttöön ennen vuodenvaihdetta, tai ne siirtyvät kaupungin pohjattomaan kassaan!

No niitähän sitten tehtiin, yleishyödyllisiä alkaen ajanmukaisesta ja ergonomisesta matonpesupaikasta, ja allekirjoitettiinkin oikein isommalla porukalla.

Jonkun ajan kuluttua posti toi kirjeen, jonka mukaan aloitteen tekijä voi hakea aluejohtokunnalta tukea hankkeensa toteuttamiseen. Sitä olisi myönnetty tiukkarajaisten ehtojen mukaan tietty prosenttiosuus, enintään 1 000 euroa.

Siinä meni muutama kahvikupillinen väärään kurkkuun. Kukapa yksityinen sitä ryhtyisi omin rahoin rakentamaan yhteiskäyttöön vaikkapa sitä monen tonnin hintaista nykyaikaista matonpesupaikkaa?

Niissä kahvipöydissä mietittiinkin seuraavaksi sitä, onko aloitteella ja hankkeella suomenkielessä jotain eroa? Piti olla, mutta, mutta. Ilmeisesti aluejohtokunnan suomenkielensanakirja tekee kyseisistä sanoista synonyymejä.

Vaan yksi on savonrannalla pysyvää ja jopa naapurikuntalaisten ääneen ihmettelemää. Se on aktiivisuus ja into järjestää tapahtumia, pieniä ja isoja. Itsekin olen saanut muualla sitä monesti selittää, mistä se oikein kumpuaa?

Ehkä kaikkein yksiselitteisin vastaus on: savonrantalaisuudesta ja ihmisistä itsestään. Pitäjään on vaan sattunut kasautumaan joukko luovia, idearikkaita ja toimeliaita ihmisiä.

Pulkka- ja puusuksihiihdot, lippiksenheitot, A. O. Väisäsen symposiumi, Savonranta-päivä, Rannan Kemut, erilaiset kurssit ja paljon muuta. Tuumasta toimeen on lyhyt matka, kun halua tehdä riittää. Siinä lienee savonrantalaisten se kaikkein suurin rikkaus.

Kati Myllys