Mars, mars metsään!

15.02. 12:31

On paljon niitä metsätilallisia, joille metsämassaa on siirtynyt perinnöllä, eikä uudella omistajalla ole aikaa saatika kiinnostusta paneutua metsäasioihin. Tuttua epätietoisuus on myös monessa perikunnassa.

Tietoa metsänhoidosta ja metsäomaisuuden hyödyntämisestä on kyllä tarjolla, jos asiaan vain haluaa paneutua. Aivan merkityksetöntä metsän omistaminen ei ole, sillä hyvin hoidettuna se tuottaakin jotain. Yhtäkkistä kiinnostusta metsäasioihin on vaikea hankkia, elleivät ne ole olleet missään vaiheessa esillä. Siksi olisikin tärkeää, että metsätietoutta siirrettäisiin perheissä isältä ja äidiltä pojille ja tyttärille. Jälkipolven vieminen metsään ja heidän ottaminen mukaan metsätöihin on hyödyllistä jatkuvuuden kannalta.

Puruvesi-lehden Mua ja mehtä -teemaliitteessä ääneen pääsee muun muassa parikkalalainen nuori metsänomistaja Petri Härkönen, joka muistuttaa metsänhoidon olevan usean sukupolven juttu. Suuriin tuloksiin ei yhdessä ihmisiässä päästä, mutta metsän vaaliminen tulevillekin omistajille kannattaa.

Metsän tilaa kannattaa seurata myös vahinkojen näkökulmasta. Esimerkiksi Metsäkeskusten tekemien hirvivahinkoarvioiden määrä on vain näkyvin osa metsille aiheutuneista vahingoista. Hirvet aiheuttavat vuosittain merkittävästi suuremmat metsävahingot, koska metsänomistajat eivät ilmoita kaikkia tuhoja tai hirvien aiheuttamat tuhot jäävät korvauskynnyksen alapuolelle.

Metsätoimijoillakin olisi syytä kirkastaa metsänhoitoon liittyviä mielikuvia. Pelkkä julistekampanjointi ei riitä, vaan metsäasioissa kannattaisi jalkautua vaikkapa kouluille. Yhteyksiä kannattaa pitää myös metsänomistajiin, varsinkin niihin, jotka eivät ole laittaneet tukkiakaan ristiin omassa metsässään.

SAULI PAHKASALO