Kädenpuristus on luja, vaikka ikävuosia on kunnioitettavasti. Unto Lähesmaa tervehti rantakalalla Kerimäen Sotainvalidien toiseksi vanhinta elossa olevaa jäsentä, 95 vuotta täyttävää Eero Hirvosta.

Viimeinen muikkusoppa omalla porukalla

12.08.2010 09:14

On maanantai. Seurakunnan kesäkodilla valmistaudutaan nauttimaan Sotainvalidien perinteistä kesärantakalaa – viimeistä kertaa oman yhdistyksen järjestämänä. Varsinaisista sotainvalidijäsenistä paikalle ovat määräaikaan mennessä jaksaneet Otto Karjalainen, Aatos Makkonen ja Unto Lähesmaa.

Pihaan kurvaava taksi purkaa kyydistään vielä yhden miehen. Elossa olevista jäsenistä vanhimpaan vuosikertaan kuuluva Eero Hirvonen autetaan pyörätuolissa sisään ja tervehdykset ovat iloisia. Kukin käy vuorollaan roppaamassa käsipäivää.

Hirvosen puhe on jo työlästä, mutta silmissä on sama sitkeä pilke kuin aina. Elämän koettelemukset eivät ole lannistaneet iloista mieltä.

Yhdeksän heitä on vielä jäljellä, mutta Hirvosen ikätoveri, tänä vuonna 95-vuotias Hannes Laamanen, pari vuotta nuorempi Onni Kankkunen sekä kaksikymmenluvulla syntyneet Unto Laamanen, Kaarlo Nousiainen ja Antti Malinen eivät muikkusopalle ole nyt päässeet.

Yhdeksikön keski-ikä on kunnioitettava, tasan 90 vuotta. Oma, vuonna 1945 perustettu yhdistys on silti pidetty pystyssä, viimeisenä Puruveden alueella. Taru päättyy tämän vuoden lopussa.

– Nyt on päätökset tehty, joulukuussa on vielä viimeinen lopetuskokous. Ensi vuoden alusta kerimäkeläiset liittyvät Savonlinnan seudun sotainvalideihin ja voivat osallistua sen toimintaan voimien mukaan, sanoo Esko Astikainen, joka on muutamat viime vuodet luotsannut yhdistystä ”ulkopuolisena”, nuoremman polven edustajana.

Lue lisää torstain 12. elokuuta lehdestä!