Matkatarinoita

Tultiin viime viikolla reissusta. Helsinki-Vantaalla oltiin koneen myöhästymisestä johtuen vasta puolenyön jälkeen.
Meidän kaksivuotias tyttö ei malttanut koneessa nukkua ja oli luonnollisesti väsynyt ja kiukkuinenkin. Matkatavaroita odotellessamme tytön mitta tuli viimein täyteen ja seurasi armoton itkupotkuraivari.
Katselin kanssamatkustajien hämmentyneitä ilmeitä ja mietin, että onkohan tämä reissaaminen lasten kanssa ihan järkevää ja kaiken tämän arvoista. Ehkäpä siinä hetkessä olin itsekin vähän väsynyt, kun tuollaisia mietin. Nimittäin kyllä tämäkin reissu oli ehdottomasti rahan ja vaivan arvoinen.

Olimme pari yötä lapsiperheitä täynnä olevassa hostellissa. Hostellin alakerrassa oli leikkihuone, ja meidän isommat lapsemme leikkivät siellä innoissaan.
Katselin vierestä kun suurin piirtein samanikäinen tyttö tuli juttelemaan meidän lapsille. Tyttö oli tanskalainen ja jutteli tietysti tanskaksi. Meidän mukulat vastailivat sujuvasti suomeksi. Meinasi vähän naurattaa.
Leikit jatkuivat uuden kaverin kanssa pari tuntia ja kaikki tuntuivat olevan ihan tyytyväisiä. Tytön lähdettyä omaan huoneeseensa oma poikani tuumasi: ”Voi kun meilläkin olisi jo enkkua koulussa! Olisi ollut niin hauskaa ymmärtää mitä tuo uusi kaveri jutteli.” Olin enemmän kuin tyytyväinen, vaikka ei siitä enkusta olisi tuossa tilanteessa hirveästi apua ollut. Voisiko tuota parempaa motivointia kielten opiskeluun edes olla. Matkailu oli taas avartanut pienten ihmisten maailmaa.

Aika usein kuulee ihmisten selittävän, miten matkailuun käytetyt rahat menevät hukkaan. Silläkin rahalla olisi voinut ostaa sitä ja tätä. Kyllähän se asia voi noinkin olla.
Ihmisen rahankäyttö on kuitenkin aina ihmisen oma asia. Usein rahankäytön painotus on hyvinkin tarkkaan suunniteltu. Ihmisillä on erilaisia arvoja ja niiden mukaan rahatkin usein liikkuvat.
Yhdelle saattaa olla tärkeintä uusi auto, toinen taas haluaa maksaa asuntolainansa pois mahdollisimman nopeasti. Kolmas arvostaa pankkitilillä olevaa pahan päivän varaa tai vaikkapa omaa kesäpaikkaa. Minusta nuo kaikki ovat hyviä rahanreikiä. Meidän perheessä matkailu on korkealla painotuksessa.

Yhtä melko tyypillistä ajattelutapaa en oikein ymmärrä. Monesti kuulee ihmisten selittävän, miten he aikovat sitten eläkkeellä tehdä kaiken sen, mitä ei ole ennättänyt nuorempana tehdä. Onko jollakin ihmisellä oikeasti 30 vuotta niin kiire aikataulu, ettei ennätä esimerkiksi lähteä Tenojoelle kalastamaan, jos sinne oikeasti haluaa? Tekosyitä, sanon minä.
Ymmärrän toki, jos kalareissuun lähtö on rahasta kiinni. Kysymys on asioiden tärkeysjärjestykseen laittamisesta. Pienet muutokset omassa rahankäytössä ja ajan myötä rahapuolikin järjestyy, jos haluaa.
Yläkoulun oppilaiden kanssa laskeskeltiin, minkä verran rahaa kukin kuluttaa. Mietittiin porukalla, kuinka paljon rahaa menee vaikkapa energiajuomiin, limppareihin, karkkiin tai tupakkaan. Kaksi euroa päivässä on vuositasolla 700 euroa.
Pojat miettivät jo millaisen käytetyn mopon sillä saisi. Minä ehdotin laskettelureissua Alpeille.

Sami Mikkonen
Kirjoittaja on Enonkosken koulussa työskentelevä savonlinnalainen opettaja.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Viikon kysymys

Mikä on ykkösherkkusi kesällä?

  • Mansikat (38%, 34 Votes)
  • Uudet perunat (34%, 31 Votes)
  • Grillimakkara (14%, 13 Votes)
  • Jäätelö (12%, 11 Votes)
  • Jokin muu, kerro kommentissa! (1%, 1 Votes)

Äänestäjiä yhteensä: 90

Loading ... Loading ...